Onpas taas aikaa kulunut viimeisestä kirjoituksesta... Harmittaa kun tuntuu että millään ei ehdi kirjoittaa eikä kyllä näitä aiheitakaan kauheasti ole.

Hevoskuume vaivaa edelleen aivan sairaan paljon.... Kumpa löytäisin sen oikean, että ehtisin vielä nauttia omasta hevosesta!

Koirien kanssa elämä sujuu samalla tavalla päivästä toiseen. Juno vanhus tallaa menemään vielä jonkinlaisella askeleella. Joka päivä on mietinnässä tuo viimeinen matka, mutta niin kauan kuin koiruus jaksaa omalla vanhalla tyylillä niin elämäkin jatkuu. Onhan paljon tapahtunut siinä mielessä, että vanhuus alkaa näkyä koko koirassa. Harmaata ei kylläkään ole pahemmin koiraan kertynyt, mutta liikkuminen, se alkaa olla aika vaikeaa. Päätös täytyy tehdä varmasti tuon liikkumisen huonontumisen myötä... Elämä niin mättää, tässä kohdassa...

Dinjo on saanut vain yhden lievän kohtauksen marraskuun jälkeen. Eli lääkeannoksen nosto puree varmasti. Uutta lääkitystäkin on mietitty, mutta ei vaan jotenkin uskalla ryhtyä mihinkään uuteen kokeiluun. Kyllähän Dinjo viime viikonloppuna pelästytti meidät ihan kokonaan. Sen vasta turposi ja pelkäsin suolimutkaa, mutta oireita siihen ei tullut vaan valtavat ilmavaivat ja pelkkä turvotus. Nyt turvotus on poissa ja koira on ihan normaali.

Mere mennä taapertaa ja jaksaa peuhata milloin missäkin. Se on halukas autoreissuille ja pääsihän mukaan tallille katsomaan hevosia. Niitä ihailtiin kyllä pitkän matkan päästä, jotta hevoset saivat olla rauhassa. Merellä on myös into tehdä kaikenlaisia tottelevaisuus treenejä, ei kyllä tältä koiralta into lopu. Joka kerta me sitten treenataan jokin pieni juttu, että into tekemiseen säilyisi.

Mielessä haave uudesta koirasta... Hoffinarttu...musta... Olisi vaan niin hienoa saada sellainen...

Eipä nyt sitten kummempaa, hyvää viikonloppua kaikille!!!