Niin on koiranilmat jotka kiristävät koirien ja omistajien hermoja : (

Mitään ei oikein viitsi tehdä. Lenkit menevät tuulen ja sateen saattelemana eteenpäin. Koirista näkee jo oven avatessa, että: "Yök, tuolla kastuu... En mä haluu ulos...". Mitäs siinä sitten teet?

Tänä aamuna vanhempi koiramme Juno teki stopit jo ulko-ovella. Sain oikein kunnolla houkutella "vanhan" herran lenkille. Korvat luimussa, pää painuksissa, häntä alhaalla kulki koirani. Poikansa Dinjo taas hössöttää tapansa mukaan. Ei haittaa pahemmin sade eikä tuuli. Pienet turkin ravistukset välillä ja kirsu kohti uusia tuulia. Heh... Hauska tapaus : )

Onneksi ne kuitenkin malttavat tehdä asiansa. Kotiin päästyämme oli isäntä lämmittänyt takan. Koiramme saivat ruoan ja käpertyivät takan lämpimään läheisyyteen. Jos olisi ollut kissoja niin voisin kuulla niiden tyytyväisen kehräyksen. Suloiset mustat karvakerät, turkit krepattuina.

Olisin itsekin mielelläni kaivautunut sohvan syvyyksiin lämpimän peiton alle, mutta työt kutsuivat.

Hyvää HALLOWEENIA kaikille!!!!