Viikonloppu meni jotakuinkin laiskotellessa. Tuntuu, että joka viikonloppu on samanlainen, aamulla nukutaan pitkään ja herätään siihen, kun veteraani Dammy lipaisee jomman kumman nenää ja ilmoittaa, että olisi aika päästä ulkoilemaan. Koirilla on varmaan jalat ristissä tuossa klo 8:n aikaan, kun arkisin minä herään klo 6.00 ja sitten ampaistaan aamulenkille. Onneksi viikonloppuisin koirat yleensä herättävät Kepon ja minä saan koisia aamuyhdeksään, jee. Sitten koko lauma tulee herättämään aamupalalle. Kuvitelkaa minulla on viikonloppuisin yleensä aamupuurot ja -kahvit  keitetty ja aamupala on katettu. Minä vaan siirrän itseni pöydän ääreen. "Liikaa hemmoteltu?"

Lauantain ja sunnuntain kohokohtia on koirien kanssa pihalla pyöriskely. Lauantaina otin taas pienimuotoiset treenit, jokainen koira yksitellen. Dinjo ensin; pientä seuraamista, luoksetuloa ja lelun nouto, hienosti meni, mitä nyt välillä meinaa repiä hihasta, hyi hyi. Sitten vuorossa Juno; vähän seuraamista, luoksetulo, patukan kanssa leikkiä (se oli selvästi mielekkäämpää kuin yleensä, kiva juttu, eli se toimii). Juno tarttui suht pian patukkaan ja ryhtyi taisteluun. Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä otin veteraani Dammyn kanssa liikkeitä; Vau... Seuraaminen (hienoa), liikkeestä istuminen (heti), liikkeestä maahanmeno (putosi niiltä sijoiltaan), liikkeestä seisominen (oli kuin olisi seinää päin kävellyt, vauhti heti pois käskyn saatuaan), luoksetulo (upea, myös siirtyminen sivulle), nouto (jee, kivaa, tehdään lisää). Mutta... vanhuus näkyy liikkeissä, epävarmuutta raajoissa, ikä on tehnyt tehtävänsä. Ihana koira, joka tapauksessa ja aina se ykkönen.

Jos joku sanoo, että koirien kanssa on tylsää niin... Ihmettelen, mikään päivä ei ole samanlainen, vaan aina tapahtuu jotain uutta ja hauskaa. Joskus vähemmän hauskaa, mutta pienet kurjuudet kyllä kestetään.

Hauskoja koirapuuhia ja muitakin puuhia kaikille lukijoille.