Kumma miten näistä blogin kommenteista saa voimaa jatkaa taistelua elämän kanssa. Muutama sana ja osallistuminen meidän lauman koettelemuksiin saa kyyneleet nousemaan silmänurkkiin.

Kiitos teille kaikille jotka jaksatte tukea meitä tällä hetkellä...!

Viikko tuntuu kuluneen painajaismaisessa usvassa, joka aamu ensimmäisenä nostaa päänsä tyynyltä ja kuiskaa Dammyn nimen... Nähdäkseen nouseeko pää pediltä... Yleensä nousee koko koira, häntä huiskaa vallan vimmatusti ja pieni vikinä kertoo hyvin nukutusta yöstä sekä unista joita vanha koirani on edellisenä yönä nähnyt. Koira ilmoittaa, että on aika nousta ja lähteä aamulenkille.

Ripeästi punkasta ylös ja koko lauma tienvarsi aamupostia lukemaan. Siinä sitä hiljaa kuljeskelemme, jotta kaikki saavat asiansa tehtyä. Lenkit tehdään veteraanin vaatimalla ajalla, liika kiire ja hössytys saa jäädä ulkoeteisen nurkkaan, kun meidän lauma lähtee päivän taaperrukselle. Mukava huomata, että vanhus menee siinä missä muutkin, eikä vielä sanottavia merkkejä huonosta olosta näy. Ainoa asia josta huomaa kaiken muuttuneen, Dammy on selvästi laihtunut tosi paljon... Lisäruokaa olemme antaneet sekä rasvaisempia vaihtoehtoja, kuten eläinlääkäri neuvoi.

Tutkin vakuutusyhtiö Tapiolan sopimuspapereita näistä koirien sairasvakuutuskorvausasioista. Lukiessa selvisi, että vakuutusyhtiö ei korvaa magneettikuvauksia, joten nyt menee kyllä tosi hienosti, ihan vähän niinkuin harmittaa...

Kaikki on vielä tällä hetkellä hyvin. Kampailin Dinjoa tänään ja alkaa paksu pohjavilla irtoamaan nuoren miehen turkista, siitä karvakasasta olisi varmaan saanut jo lapaset tai jotain... Ja koira nautti...

Juno otti päivällä oikein kunnolla levon kannalta, tässä kuva nukkuma-asennosta...

473298.jpg

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Minä muuten pidän lomaa tämän viikon... Yes...