Saa nähdä kuinka kauan meikäläinen oikein jaksaa liikkua pennun kanssa... Pelottaa ajatus, että voimat loppuu?

Autoilua on nyt harjoiteltu, mutta pentu on saanut olla etupenkin jalkatilassa toistaiseksi. Kohta alkaa totuttelu takapaksin saloihin.

Perjantai iltana oli pennulla vuorossa vierailu tallilla. Siellähän sitä ihmeteltävää riitti. Ensimmäinen tuttavuus oli hevoseni Palo, suuri tamma joka tuttavallisesti nuuskutti sylissäni ollutta kouranpentua. Smilla-pentu oli ihmeissään ja hieman peloissaan, mutta mitään suurta pelkoa ei näkynyt. Kaksi muutakin hevosta käytiin nuuskuttamassa ja pelkoa ei enää näkynyt kun pihalla liikkui suuri tori ruuna. Hevoset osasivat käyttäytyä asiallisesti. Ne varmaan tiedostivat että kyseessä oli pentu.

Ihmisiä tallilla oli monenmoisia ja jokainen ihasteli ja rapsutteli pientä suloista suloisempaakin pentua, joka kauniilla nappisilmillään katseli uutta maailmaa. Pihalla oli sitten myös kokenut Viiru-kissa joka myös nätisti nuuskutteli pentusta. Ei ollut sellainen villikissa, joka olisi huitaissut heti tassulla, kysymättä kuka ja mikä olet? Myös suloinen amstaffi narttu Lahja sai tutustua pentuun. Hieman Smilla pentunen vierasti aika valkoista lyhytkarvaista uteliasta narttua. Kovasti ihmisillä olisi ollut haluja siihen, että Smilla tyttösestä tulisi tallikoira. Ehkä siitä ei kuitenkaan sellaista tule. Minulla on muita suunnitelmia tämän yksilön suhteen. Kepokin on suunnitellut uudet näyttely reissut ja odottaa koiralta paljon, toivottavasti kuitenkaan ei liikaa.

Tänään oli vuorossa vierailu siskon luona pennun kanssa. Oli ihana katsoa kuinka siskoni ja pennun välinen tapaaminen oli täynnä molemmanpuolista ihastusta. Smillakin oikein juoksi siskoni luokse korvat sykkeröllä ja häntä heilui tosi iloisesti. Pentunen sai suukottaa siskoni sekä hänen miehensä

Kunhan rokotukset ovat kunnossa niin alkaa koirankoulu touhut ja ym. koiramaiset kuviot. Tämähän tarkoittaa sitä, että hevostelut jäävät pienemmällä elleivät lopu ihan kokonaan. Mielessä on jo käynyt hevosen myyntikin, mutta täytyy tarkkaan harkita mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ratsastukseni polkee nyt paikoillaan, koska en saa hevosesta irti sitä mitä haluaisin. Tämä on toisaalta tosi tulinen tamma, laukoista se ottaa ylimääräiset koiskeet ja siitä on niin mukava laukata. Nyt voin kertoa kysyjille, että millainen on kuumeneva hevonen, joka kuitenkin pysyy käsissä.

Nyt lauantai iltana odotan koko ajan sitä, että milloin pääsen nukkumaan. On tämä elämä niin rankkaa... En taas muistanut millaista elämä pennun kanssa on? Hyvin on kyllä mieliin palannut. Tässä täytyy todeta, että taidan olla jo liian vanha. Toisaalta onneksi tuo pentu kasvaa pian... Toisaalta taas harmi, että pentuvaihe on niin lyhyt.. Ja osaanko varmasti taas tehdä kaiken oikein????

Life goes on...