Tuli pyörähdettyä Smillan kanssa Lahden KV-näyttelyssä. Smilla käyttäytyi ja esiintyi tosi hienosti. Tuloksena pentujen kilpaluokan 1., kunniapalkinto ja rotunsa paras pentu. Jee :) Vähänkö oltiin onnellisia. Arvostelu löytyy tuosta oikealta.

Kotimatka olikin yhtä tuskaa, koska minulla velloi todella paha tulehdus. Kotiin päästyä suoraan poliklinikalle saamaan lääkettä, jotta saisin hurjat tuskat pois. Tänään sunnuntai-iltana suurin tuska on poissa, mutta tuskainen tunne on jatkunut. Pitää seurailla tilannetta ja suunnata uudelleen lääkärin vastaanotolle jos tämä ei nyt pian hellitä.

Näyttelypäivänä Mere ja Dinjo viettivät ansaittua hengähdystaukoa tuosta nuoresta prinsessasta, joka ehtii hyvin haastaa vanhempiaan leikkeihin mukaan. Dinjo toteaa tyypilliseen tapaansa matalalla murinalla, että nyt pentu anna minun olla. Mere taas hieman vaihtaa paikkaa, mutta intoutuu sitten kuitenkin pitkin hampain leikkimään pennun kanssa.

Tallilla tulee vietettyä aikaa luvattoman paljon, mutta siihen on tulossa muutos. Meillä on uudenlaiset suunnitelmat tammuskan elämään. Huh... nyt jo. Pakkohan sitä on luovuttaa, jos toteaa että eihän sitä tälle kilparatsulle pärjää. Ikävä asia on se, että hevonen on todella hienoliikkeinen ja kaunis, mutta kun sillä löytyy kilpailuviettiä niin tavalliselle harrastajalle se on liian vaativa... Eli myynnissä torinhevostamma Arla.

Kai sitä täytyy tuonne sängyn suuntaan kömpiä ja toivoa, että Nukku-Matti pian löytää tiensä meille...