Aamu alkoi kello 5.25, ylös, ulos ja lenkille. Hui olipas muuten viileä aamu. Ihmettelin vanhemman koiramme Junon levotonta liikuskelua kotonamme ja muutaman sadan metrin päässä lenkillä syy steppailuun selvisi. P...ka lensi kuin varpusparvi... ihan vaakakaarella vetinen ruiskaisu tyhjensi Junon varmaan kerralla. Oletan, että nämä helteet ovat saaneet koiran vatsan sekaisin. Dinjolla ei kuitenkaan ole vielä mitään ripulin oireita. Toivotaan ettei tulekkaan.

Ensimmäinen työpäivä oli oikeastaan aikamoista kaaosta. Kotiin lähtiessä alkoi olla sellainen tunne, että nyt taas muistaa ja ehkä osaa ne asiat, jotka osasin ennen lomalle lähtöä. Heh... Osaan vastata puhelimeen : )

Kotiterassilla sitten näkyi ikävät jäljet isännän ja koirien iltapäivälenkiltä. Verta oli tipoittain pitkin laattaa. Dinjo oli lenkillä astunut lasinsirun päälle, sillä seurauksella, että nyt pikkuisella on haava tassussa. Isäntä oli hyvin hoitanut pikkupotilaan, huuhdellut ja pessyt. Minulle jäi vain tehtäväksi tarkistaa haavan sijainti sekä laatu. Eihän se ollut kuin pieni nirhama, jota kaikkien niiden tassun karvatupsujen seasta ei oikein edes meinannut löytää. Kyllä pisti vihaksi tämä ihmisten huolimattomuus sekä törkeys, rikkoa nyt pulloja tuonne teidän varsille sekä lenkkipoluille. Ihan kuin he odottaisivat innolla, että jonkun koira saisi haavoja tassuihinsa. Törkeää sekä inhottavaa! Ehkä taas tulee lenkillä tarkemmin seurattua mihin koirat astuvat.

Minäkin sain tilattua ajan lääkäriin. Ensi viikon tiistaina käyn työterveyshuollon lääkärin vastaanotolla. Tutkitaan tuota maaliskuussa tehtyä leikkauskohtaa, koska minusta tuntuu, että se ei olisikaan ihan kunnossa. Samalla hankin tuon T-todistuksen sinne opiskelupaikkaa varten. Jännittää hieman. Tällä lääkärillä on taipumus aina huomauttaa liikakiloista ja joka kerta joudun puntariin, inhoa... Painohan on tietysti noussut hyvien kesäruokien sekä juomien ansiosta. No, sitä saa mitä tilaa!

Eipä nyt kummempia, hyvää viikkoa kaikille!