Sain tänään tekstiviestin, jossa ilmoitettiin että Dinjon veli näkyy ehkä telkkarissa...

Siinähän sitten istuttiin koko lauma töllön ääressä ja ihan kahteen otteeseen näkyi vaalea Pommi-koira kuvaruudussa. Taisi isäkin nähdä pentunsa tv:ssä. Otimme kuvapätkän myös nauhalle, jotta voimme näyttää lapsillekin.

Treenit koirien kanssa ovat jääneet hyvin vähiin, kai tuo sade on yksi tyrmistyttävä syy, miksi treenaus ei oikein nyt innosta. Sitten vielä minuun on iskenyt inhottava selän jumitus, tuntuu että nikamat ristiselässä olisivat ihan lukossa ja tosi syvissä selkälihaksissa tuntuu kovaa kipua. Kumartaminen ja liikkeellelähtö pistävät hampaat tiukasti yhteen ja jos kehtaisin valittaa, niin varmaan joka kerta kuuluisi selvä ulahdus...auaauuhh...

Äsken tuossa pihalla taas Junon kanssa leikittiin patukalla. Nyt ei tuntisi enää samaksi koiraksi, jonka kanssa kävimme luonnetestissä (tuloksena -1 taistelutahdosta). Taistelu meidän kahden välillä on kovaa, kumpi saa patukan... Ja sopivassa kohdassa heitän Junolla sen ja into ja vauhti on huimaa. Sekaan hieman seuraamista ja lopuksi vauhdikas luoksetulo, hienosti meni.

Toissa aamuna kun olin lähtenyt töihin, joutui isäntäkin nousemaan ylös, kun nuori herra Dinjo päätti ilmoittaa jostakin suuresta ja hämmentävästä jutusta täällä yläkerran tasanteella. Pimeässä koira tuijotti outoon hahmoon joka lojui lattialla... Isäntä yritti kutsua Dinjoa, se ei kuullut kutsua, vaan jatkoi intensiivistä haukkua ja murinaa tasanteella... Isännän oli pakko nousta katsomaan mikä aiheutti noin suuren vihaisen haukun. Valojen syttyessä paljastui...pienen pieni nalle (koirien oma lelu) nökötti pikkuhuoneen puolella... Sehän vasta oli kamala peto... : )

330479.jpg

Tässä se kauhea peto makailee... mrrmmmrrr...