Inhottaa tosi paljon, kun en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan mitään pitkään, pitkään aikaan ...

Ensinnäkin olin kolme viikkoa lomalla ja viimeinen lomaviikko meni sairastaessa tosi kaameaa flunssaa, joka sitten jatkui toisellakin viikolla, joten jouduin olemaan pois töistä... Tästä päästiin siihen, että en ole koirien kanssa jaksanut tehdä mitään... Sekin nolottaa, mutta ei kipeänä pysty eikä jaksa.

Viime sunnuntaina jo pääsin sitten hakutreeneihin Meren kanssa. Treeni oli lyhyt ja ytimekäs, makkararinki, pari peräänajoa ja ne menivät oikein hyvin. Ihanan innokas tuo Mere ja rakastaa ihmisiä yli kaiken , varsinkin niitä joilla on jotain namia annettavanaan... Poistuimme aika pian treeneistä, jotta saisin oman flunssani jo häviämään.

Tällä viikolla olen iltaisin treeneillut kontaktiharjoituksia. Katsekontaktista saa palkan... Kolme testiä ja nyt tuo pieni pennunpallero jo tuijottaa silmiin melkein ennenkuin olen laskenut pyllyn lattiaan... Heh... Olemme myös harjoitelleet kynsien leikkuuta, turkin hoitoa, niin ja kävimmehän hakemassa ensimmäisen rokotuksen. Tottelevaisuus koulua olemme leikin varjolla harjoitelleet. Mere osaa istua, mennä maahan, odottaa ruokavuoroaan, tulla luokse ja tietysti tuo hieno katsekontakti. Mahtava otus .

Tänään oli hakutreenit ja ilma oli kuin morsian... Vettä satoi taivaan täydeltä, maasto oli ennestäänkin jo tulvan vallassa. Koiria oli kaikenkaikkiaan kymmenen ja kaikki tekivät kiitettävästi töitä sateesta huolimatta. Maalimiehen tehtäviäkin minulle lankesi ja olinkin yhdelle koiralle varsinainen "mörkö" kolmen metrin päässä piti käydä katsomassa ja sitten kiireesti takaisin emännän luo..."Siellä on jotain aivan hirveää... en mene!" Huolelliset houkuttelut ja emäntä minun lähelleni, niin sitten uskallettiin jo tervehtiäkin. Osasyy tähän arasteluun johtui aivan varmasti sadeviitasta, joka kahisi ja tuulikin sitä riepotteli. Eihän nyt semmoisen säkin sisässä voi ihminen olla....

Mere hoiti innokkaana makkararingin ja kaksi peräänajoa. Maalimiehen perään olisi pitänyt ihan heti päästä... Oli niin hurja kiire, kun ne veivät Meren makkarapurkit . Koirien työskentelyn jälkeen jäi aikaa laskea pennut ilakoimaan. Merelle tuli kaveriksi Pakki (5 kk), ihana musta pyreneittenpaimenkoira. Muutama minuutti piti tosi vihaisesti haukkua ja räksyttää puolin ja toisin, mutta pian pennut tajusivat, että: "Hei, mehän voidaan leikkiä, sitäpaitsi, toihan on koira niinkuin mäkin.." Leikissä riitti vauhtia ja ääntä, pennut nauttivat mielin määrin tuosta pehmeästä maastosta ja kivien sekamelskasta, niiden ympärillä oli tosi hauskaa juosta toista karkuun... Aikansa leikittyään pakkasimme kimpsut ja kampsut autoihin ja keula kohti kotia, jossa odotti lämmin sauna.

Mere oli leikkien jälkeen niin vietävän rapainen ja metsänhajuinen, joten päätin testata pennun pesunkestävyyden... Hyvin kestää pesun! Ei kutistunut, ei vanunut, seisoi hienosti paikallaan. Nuoleskeli valuvaa vettä ja pesun jälkeen yritti itse napata pyyhkeen, jotta voisi kuivata itse itsensä... No ehkä ei kuitenkaan olisi kuivannut, vaan tehnyt jotain ihan muuta. On todettava itselleen ääneen, että Mere vaikuttaa helpolta koiralta (katsotaan muutaman kuukauden päästä?!). Kiltti ja hyvin oppivainen.

Saunan jälkeen sitten käperryin nojatuoliin, koska isäntä suuntasi pikkujouluihin. Melkein saman tien halusi Mere syliin, enhän minä voinut vastustaa ja niin pentu asettautui nukkumaan syliini. Siinä se sitten melkein puoli tuntia nukkui... Ihana tuhina valloitti olohuoneen... Ja emännän jalat puutuivat... Eihän silloin voi liikkua, kun pentu nukkuu sylissä...

Hyvää viikonloppua kaikille!