Tänään 13 vuotta sitten syntyi edesmennyt koiraveteraanimme Dammy. Aamu alkoi hiljaisuudella ja kynttilän sytyttämisellä... On vieläkin niin ikävä, kyyneleet kohoavat silmiini yhä uudelleen muistellessani tuota ihanaa koiraa, joka pelasti minut syvästä masennuksesta...

Huomaa, että on loma. Mitään ei tapahdu ja kaikenlaista tapahtuu. Olemme pääasiassa nautiskelleet kotona olosta. Lenkkeilty ja pyöräilty on runsain mitoin. Hetkelliset helleaallot karkoitamme uinnilla ja lepäilyillä. Eihän lomalla kannata stressata, kuitenkin minä olen aika lailla polttanut itseäni loppuun. Hevoskuume on huipuissaan, vaan mitään ei tunnu löytyvän. Olenko liian vaativa? Hevosten hinnatkin ovat huippulukemissa. Mielessä on kuitenkin hieman parempi yksilö, jotta harrastus mahdollisuudet kasvaisivat.

Syyskuussa sitten alkaa opiskelut, jos vaan terveystarkistus sen sallii. Ilmoittauduin oppilaaksi.

Koiranpentuja olen kysellyt, mutta jotenkin sekin asia on jäänyt hieman taka-alalle. Kai tässä asiassa painaa se, että eihän Junon ja Dinjon kanssakaan mitään tehdä, niin olkoon. Katsotaan mitä Dinjolle tapahtuu, kun epilepsia lääkitys jätetään pois syyskuun aikana. Testataan jatkuuko kouristuskohtaukset vai ei? Toivomme todella, että kohtaukset olisivat taakse jäänyttä elämää ja voisin jopa jotain harrastaa Dinjon kanssa.

Autokuumekin käväisi, onneksi se jo meni menojaan : )

Paljon olisi tekemättömiä töitä täällä kotona, mutta ei vaan saa aikaiseksi.  Jospa huomenna, kun alkaa pakkoloma, jaksaisi aloittaa jotain tärkeää tekemistä ; )

Oikein hyvää viikkoa kaikille, jotka jaksavat vielä seurata sivuillani meidän edesottamuksiamme!

PS. Huomenna ilmeisesti tulee www-sivujeni tekijä katsomaan miksi sivut eivät suostu kunnolla toimimaan...