Niin se neljän viikon loma hujahti ettei perässä meinannut pysyä.

Eipä paljonkaan mitään ihmeitä puuhasteltu. Hevostelua oli suuri osa ajasta ja loman viimeinen viikko vietettiin mökillä. Ilmat vaan olivat todella huonot, vettä satoi melkein koko ajan joten lammessa uiminen jäi todella vähiin. Koirien kanssa lenkkeilin ja Merelle järjestin aktiivista puuhaa jälkien merkeissä. Jäljen ajosta koira suoristui jotenkuten. Hitaasti se jäljitti, mutta kaikki kepit merkkasi hyvin. Olin tyytyväinen koska edellisestä harjoituksesta oli jo pidemmän aikaa kulunut.

Dinjo-raukka ei oikein pystynyt nauttimaan mökkiloman alkamisesta. Se otti niin suuren stressitason itselleen ennenkuin lähdimme kotoa. Se vahti ja juoksi meidän molempien välillä. Pienintäkään hetkeä sen katse ei hellittänyt meistä. Koira varmisti, että varmasti pääsee mukaan. Mökille asetuttuamme oli ensimmäinen päivä sellaista tutkimista ja sitten alkoi alamäki. Dinjo sai neljä kohtausta muutaman tunnin välein. Kohtaukset olivat samanlaisia n. minuutin kestäviä, kouristukset aivan samanlaisia kuin ennenkin. Toisen kohtauksen jälkeen annoin Dinjolle kaksi Stesolid-suppoa ja toivoin että kohtaukset rauhoittuisivat. Kesti vähän aikaa ja sitten vielä kolmas kohtaus ravisutti koiran kehoa. Neljäs kouristus olikin hieman lievempi eikä se alkanut samalla tavalla kuin toiset ja jotenkin sain houkuteltua Dinjon tähän maailmaan ja kohtaus jäi vajaaksi. Luojan Kiitos... Oman tuskan kestäminen siinä vierellä vaati sitkeyttä ja lujaa tahtoa. Toivon, että kohtaukset olisivat todella lieviä, kun niiden aika taas koittaa...

Viikko hoitohevoseni shire-ruuna Maximuksen kanssa sujui hyvin. Teimme toivotut tehtävät ja ne onnistuivat. Tässä muutama kuva:

IMG_8668-normal.jpgIMG_8696-normal.jpgIMG_8698-normal.jpgIMG_8731-normal.jpg

Siis niin mahtava hevonen tämä Maximus ja niin kilttikin vielä... PS. Tämä ruuna on myytävänä...