Olipas mielenkiintoinen kokemus tuo petotesti. Olin melkein sataprosenttisen varma,että Mere pelkää ja pakenee konekarhua,  mutta ei...

Lähdimme "karhupolulle". Ensimmäinen etappi oli haistaa karhun jälki ja karhun kakatkin oli ilmestyneet lähtöpisteeseen. Hyvin Mere haistoi karhun, eleet muuttuivat. Häntä pystyssä ja hyvin terhakkaasti se lähti seuraamaan jälkeä, kunnes... Karhu liikkuvan pienen levyn päällä ilmestyi koiran näkökenttään. Alkoi armoton haukku, koira tuijotti karhua ja haukkui koko ajan. Se pysyi minun ja liikkuvan karhun välissä kuin suojatakseen minua. Kun karhu käänsi selkänsä niin haukku loppui samantien, mutta katse pysyi karhussa. Karhun käännähtäessä taas meitä kohti alkoi haukku ja murina. Haukkuminen oli niin rajua, että Meren suusta lensi kuola, niskavillat ja häntä olivat pystyssä. Koira teki valehyökkäyksiä karhua kohti ja hiljeni heti kun karhu käänsi selän. Myös hurjat ilmeet ilmensivät Meren suuren raivon tuota liikkuvaa karhua kohtaan. Kokeen järjestäjä kehui Meren työskentelyä, sanoi että koira oli 100 prosenttisesti töissä suojellessaan minua. Kertoi myös, että tänä koeiltana ei tarvitse koiraa paljon rasittaa, koska sen työmotiivaatio oli niin täydellistä.

Tässä Meren arvio karhun kohtaamisessa:

Pääsimme myös paikalliseen lehteen oikein kuvan kera.

Smillan käytös karhun kohtaamiseen oli täysin vastainen. Sekin löysi hyvin karhun jäljet ja jätökset. Siinä vaiheessa näki koirassa epävarmuuden ja epäilyn, että mikä eläin tässä on mennyt. Karhun ilmestyessä Smillan silmien eteen niin koira aloitti epävarman hauku  ja alkoi perääntyä minua kohti. Karhun vaan lähestyessä oli Smillalla kaikki karvat pystyssä pää oli painunut selän linjalle ja hitaasti mutta varmasti Smilla perääntyi karhun tullessa kohti. Pian Smilla olisi näyttänyt suunnan poispäin ja se myös olisi määrännyt vauhdin. Pelkoreaktio oli aito ja koiralla oli kiire paeta paikalta.

Tässä Smillan arvostelu:

Kokeen järjestäjä kertoi minulle, että jos lähden marjametsään niin kannattaa lähteä Smillan kanssa, koska ei vie minua paikkaan, jossa on karhu. Eli sen kanssa on turvallista olla marjametsällä.

Jännittävää kokeessa oli seurata koirien erilaisia reagointeja ilmestyneeseen karhuun. Miten voi koirat niin erilailla kohdata vieraamman eläimen? Kuinka ihmeessä sellainen koira, joka on erityisen arka niin saattaa näyttää kaiken raivon ja haukkuu kuin viimeistä päivää. Meren käytös oli niin yllättävä, että olin suorastaan ylpeä minun paimenkoirasta, josta löytyy hurja puolustushalu.

Hieno tuo kokemus oli ja suosittelen käymään kokeessa. Sieltä löytyy myös susi, ilves ja villisika.