Dinjohan ei sitten herännyt millään. Tuntui että koira on ihan tajuton. Minä olin ensin sitä mieltä, että nukkukoon nukutusaineet pihalle, mutta kun koira ei vielä klo 20 reagoinut meidän ärsykkeisiin, niin soitin päivystävälle eläinlääkärille. Selitin tilanteen ja hän lupasi olla vastaanotolla 10 minuutin kuluttua. Onneksi on tuo ihana Kepo, hän ajoi vastaanotolle ja eläinlääkäri tutki Dinjon.

Eläinlääkäri totesi, että koiran tulisi jo reagoida ja olla pirteämpi... frown... Hän antoi Dinjolle rauhoituksen kumoavaa ainetta sekä nesteytti Dinjon. Nesteytyksen aikana alkoi Dinjossa näkyä elonmerkkejä, Luojan kiitos! Se nosti päätään ja ihmetteli vierellään olevaa eläinlääkäriä. Nyt alkoi minunkin sydän palata normaaliin rytmiin. Soitin kyllä aiemmin hyvälle ystävälleni ja hän kehoitti ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin. On se ihanaa, kun on joku sellainen jonka puoleen voi kääntyä ja saa vahvistusta omaan oletukseen ja toimintaan. Kiitos, Sari!

Nyt pystymme rauhallisin mielin käydä nukkumaan onhan Dinjo jo kaksi kertaa käynyt ulkona pissilläkin.

Huh, mikä päivä...