Taas sitä huomaa kuinka onneton on kun on koirien kanssa lenkillä ja vastaan tupsahtaa kuin tupsahtaakin jonkun isännän/emännän "kiltti ja aina kutsusta luokse tuleva" vapaana juokseva koira... Shit.

Kyllä minun koirat saa pidettyä kasassa, vaikka hihnan toisessa päässä kuuluu uhkaava murina: "Tulkaa jos uskallatte!?" Mutta kun nämä aina kutsusta luoksetulevat kullannuput eivät tottelekkaan vaan tulevat sata lasissa suoraan koirieni päälle. Minä siinä naama punaisena kiljun kieltosanaa EI, EI! Vaan ei mitään kummaa tapahdu, vieras koira vaan käy jommankumman kimppuun ja minä hölmö yritän mennä väliin. Välissä olen minä ja minun kädet. Jos olisi ollut kättä pidempää... niin olisin kyllä huitaissut, mutta molemmissa käsissä on oma koira, joita yritän parhaani mukaan hillitä! En haluaisi koirilleni tapahtuvan mitään, kukapa haluaisi. Olisi vaan niin kauheaa jos koirista löytyisi haavoja ja arpia. Tämä tilanne tuntui kestävän ikuisuuden, kun vastaantulijalla oli toinenkin koira, jonka kanssa hän ihmetteli että kuinka saisi toisen koiransa kiinni pitämällä kiinni toisestakin. Ja vielä kovasti vannoi ja selitti siinä että aina tuo kimppuumme hyökännyt koira on totellut...miksiköhän se nyt ei totellut? Niin miksiköhän??? Voi pahus!!!! Ette usko kuinka päässäni huusi ja raivosi. En kuitenkaan yhtään pahaa sanaa sanonut, vaikka olisin voinut esim. "Teidän koiranne oli irti ja hyökkäsi, voisitte pyytää anteeksi." Olisin voinut huutaa, räyhätä ja kiroilla, siis antaa kaiken sen pahan tunteen tulla ulos, mutta ei... Ja vielä kerran ei.

Tämä oli jo toinen kerta, kun minulle kävi näin. Isännän lenkkeillessä vastaavaa on tapahtunut kerran. Aina on kyseessä vapaana juokseva yksilö/yksilöt, jotka eivät tottele luoksekäskyä. Kukapa siinä tilanteessa enää emäntää/isäntää uskoo, kun roikkuu koirani jalassa tai kurkussa kiinni!

Samperi, että sapettaa!!!!

Joulu meni, ihan hyvin meni! Lapset olivat meillä, söimme runsaasti, saunoimme pihasaunassa, saimme joulupukilta toivotut lahjat, suklaarasioita on paikat pullollaan. KARKKILAKKO on pitänyt. Olen jopa tutkiskellut rasioiden sisältöjä, mutta yhtäkään ei ole mennyt suuhun saakka. Kyllä olen edelleen ylpeä!

Tässä taas muutama kuva:

1160404.jpg

Tässä meidän joulukuusi, vuosimallia 2007.

1160405.jpg

Juno ja tärkeän joululahjan avaus, namit on jo syöty ja muruja etsitään maton seasta...

1160406.jpg

Dinjo on jo lahjansa avannut, nyt voi tyytyväisenä köllötellä...

1160410.jpg

Näin alkaa laavalamppu lämpeämään...

1160415.jpg

Nyt lamppu on täydessä toiminnassa, hauskoja palloja???

Huomenna alkaa arki. Töihin taas kahdeksi päiväksi, sitten taas viikonloppu. Päivä töitä ja päivä lomaa. Näin tämä vuosi alkaa lähestyä loppuaan.

Joka päivä on poltettu kynttilää Dammyn muistolaatan vieressä... Ikävä on ollut sanoinkuvaamaton, ensimmäinen joulu ilman rakasta lemmikkiä... Tottuuko tähän koskaan???

Sisareni miehineen kävi tänään tupatarkastuksella, etenkin laajennus tsekattiin ja hyväksyntä ilmeisesti tuli. Kivaa kun saimme heidätkin liikkeelle. Kiitos, sisko rakas, vierailustanne!

Hyvää loman jatkoa lomalaisille ja hyvää työviikkoa työläisille : )