Siis kyllä on ollut yhtä tuskaa tämä olo... En siis ole sairas, mutta suuria mullistuksia on tapahtunut.

Luovuin hevosestani sen suunnattoman kuumuuden takia. Hevonen oli helppo hoitaessa, helppo ratsastaa käyntiä, mutta kun askellaji vaihtui raviin tai laukkaan niin meno muuttui tosi säpäkäksi. Hevonen tarjosi kaikenlaisia vaihtoehtoja laukan ja ravin sekoitusta. Pientä pukkihyppyä löytyi myös, hevonen siis hullaantui vauhdista ja sen jälkeen olisi koko ajan pitänyt mennä kovaa... Jos ratsastuksesta häviää into, innostus ja halukkuus uuden oppimiseen ja tilalle hiipii pelko, että kuinka kuumana hevonen taas on??? Eikö silloin ole aika miettiä luopumista... Luovuin kyllä tästä, mutta mielessä siintää ja odottaa usko ja toivo uuden sopivamman hevosen löytymisestä... Pidetään sormet ristissä ja toivotaan että pian löytyisi meille sopiva hevonen.

Nyt on myös pakko surkutella valokuvien puuttumista... Säät eivät oikein ole olleet suotuisia valokuvauksen kannalta ja odottelen parempaa huomista, jotta voisin tarjota teille neiti pitkäjalan kuvia. Siis ette usko mikä säihkysääri meillä asuu, jalkaa on aivan liikaa ja runkokin on pitkän näköinen. Korvat höröttävät välillä minne sattuu ja oikea korva on hieman "kevyehkö"... Saa nähdä auttaako hieronta?!

Meren kaunis häntä on saanut uuden muodon, kun pikku hoffineiti Smilla roikkuu hännässä heti kun saa siihen tilaisuuden. Myös urosten pallit ovat vaarassa kun neiti naskalihammas juoksee perään ja yrittää napata pikkupalloista pitävän otteen. Auts, ei voi muuta todeta ja toivon välillä että urokset kertoisivat nartulle, että noin ei saa tehdä!

Pian on rokotukset kunnossa ja pääsemme koirakoulun kentälle harjoittelemaan tottevaisuutta. Odotan tätä innolla. Nyt olemme harjoitelleet seuraamista, istu ja maahan käskyt alkavat olla opittua asiaa. Ruokaa odotellaan, syömään mennään kun on saatu lupa. Juoksua ympyrällä on myös treenailtu ja seiso käskyä. Hyvältä on toistaiseksi näyttänyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka saan pennun käyttäytymään näyttelytilanteessa. Nyt etsitään paikallisia match show-tapahtumia, jotta päästäisiin epävirallisesti treenaamaan kauneuskilpailuja varten. Vähän bling blingiä ja menoksi sanoisi Smilla, tuo tumma tyttö.

Dinjon kanssa olemme menossa tutkimuksiin tässä lähi aikoina. Siltä pitäisi ultrata kivesten ja sukuelinten alue. Epäilynä on kasvain, joka pitäisi paikallistaa. Hankaluutta tähän asiaan tuo se, että Dinjollahan on epilepsia, joka on jo kovasti ohentanut tämän superluonteisen koiran elämänlankaa. Minä en esimerkiksi anna nukuttaa Dinjoa, koska edellinen nukutus oli päättyä Dinjon elämän päättymiseen, koira ei meinannut herätä ollenkaan. Luopumisen tuska tuntuu jokapäiväiseltä ja aamuisin katselen Dinjoa tosi tarkalla katseella, jotta havaitsisin mahdolliset merkit tuskasta ja mahdollisista muista oireista. Toivon tosi hartaasti, että osaan oikeassa kohdassa tehdä tärkeän ratkaisun rakkaan lemmikin kohdalla.

Seuraavalla päivityksellä toivottavasti saatte valokuvia, jotta näette kuinka paljon on pikku neiti kasvanut.