Empä ole jaksanut pahemmin päivittää blogiani...

Alavireisyys on jatkunut koko ajan eikä tunnu siltä, että parempaa olisi luvassa... E V V K!!!! Lääkkeitä menee nyt suuremmalla annoksella ja odotan ja toivon, että ne alkaisivat vaikuttaa. Lääkäri kirjoitti lähetteen eteenpäin ja odottelen yhteydenottoa. Hoitaja kyseli jo sitä, että mitä mieltä olisin sairaalajaksosta? Enhän minä voi koiria jättää!

Koirilla menee "kai" hyvin, saavat lenkkeillä enemmän kuin koskaan. Enhän minä tosiaankaan tuolta sängynpohjalta nousisi ellei koirat herättäisi ja vaatisi ulos aamutarpeilleen... Kaikenlaista olen yrittänyt auspai Meren kanssa harjoitella. Välillä paremmalla onnella ja välillä huonommalla. Tämän sairasloman aikana olen huomannut, että minun kärsivällisyyteni on kasvanut huimasti. En hermoile suotta vaan päivät menevät... Kunhan ei tarvitsisi mennä töihin... PLÄÄH! Minä niin nautin kotona olosta!!! Jos vaan ei tarvitsisi tehdä mitään... Kotityöt ovat kaikki tekemättä. Viime yönä näin painajaisen, jossa Kepo ihmetteli, kun olin pöllyttänyt matot, mutta en ollut pessyt lattioita. Hän kehoitti minua pesemään myös lattiat, jos kerran matot ovat tuulettumassa... No joo...ihan kun kiinnostaisi siivota!

Pari kertaa olen käynyt parilla tallilla siivoamassa, siis mättämässä ihan "sitä itseään", hevosenpaskaa. Siellä hermo lepää ja saa olla ajattelematta mitään tai ajatella ihan hirmuisesti. Enhän minä paljon jaksa ja olen hidaskin, mutta toivottavasti olen saanut muutaman ihmisen hetkeksi nauttimaan pienestä vapaista hetkistä...

Joulu tulee... Ei PRKLE! Siis se on minulle vaikein paikka... En tykkää joulusta! Lahjat, joulukortit, kynttilät, jouluvalot, joululaulut, siivoukset, leipomiset... Ne ahdistavat mieltä, etenkin minun mieltäni ...

Mistä löydän oikean tunteen tulevaan aikaan... Huh...