Tämä aika tuntuu kuluvan vaan hevosta etsiskellessä. On niin kauhean kova kuume löytää itselleen oma samettiturpa : )

Onneksi on nuo kaksi mustaa nelijalkaista karvaturria, joten aika ei käy pitkäksi niidenkään kanssa. Ollaan lenkkeilty, suoritettu pihalla treeniä. Dinjon kanssa kasvatellaan paikallaoloa... Ei malta nuori koira odottaa paikallaan tarpeeksi kauan, vaan yrittää melkein heti tassutella mamman luo. No hiljaa hyvä tulee, eli treenataan. Junon kanssa sujuu mielestäni paremmin, onhan oma piha kuitenkin treenialueena ihan omiaan, kun siellä ei ole vieraita hajuja. Voi keskittyä pelkkään tottisteluun. Noutoa treenailtiin ja se meni koko ajan parempaan suuntaan. Ihan kivaa katsoa miten koissut jaksavat harjoitella.

Yhtenä aamuna lenkillä en ehtinyt huomata yhtään mitään erikoista siinä tien vasemmalla reunalla, kun Dinjo otti valtaisan hyppyloikan ja ahmaisi suuhunsa jotain ja toi minulle... Siivet vaan sojottivat suupielistä, kun rastaan poikanen yritti lentää pois Dinjon suusta. Saatiin lintu irti ja pensaan suojaan, se näytti suht koht vielä terveeltä. Takaisin tullessa osasin varautua siihen kohtaan missä lintu viimeksi oli. Dinjo ei sinne päässyt, mutta nyt Juno huomasi linnun... Sitä hieman hirvitti mokoma siipiveikko, joka räpytteli pelokkaana, kun suuri musta kirsu nuuskuttaen lähestyi sitä. Ei Juno kuitenkaan lintua suuhun ottanut vaan kauempaa suostui tutkailemaan outoa räpiköivää kasaa. Päästiin turvallisesti ohi.

Huomenna aamulla pitäisi käydä labrassa antamassa verinäytteet. Oma työpaikkalääkäri haluaa kerran vuodessa tutkia minun terveydentilani. Aika on varattu ensi viikolle. Onhan kuitenkin kolme leikkausta takana ja suvussa rasitteita. Varmaan kuulen taas, että painoa voisi pudottaa, jotta olo tulisi vieläkin terveemmäksi ; )

Lauantaina pääsen mahdollisesti ihailemaan ystäväni hevosia (jos sää sallii...ym. jutut). Ihanaa... Saan jopa haistaa hevosen hajun ja silittää niitä samettiturpia. Tuskin maltan odottaa. Puhuttiin myös ystäväni kanssa aiheesta: eläinhomeopatia, ajattelin että jos testaisimme Dinjon vastaanottokykyä homeopaattisiin aineisiin. Jos vaikka löytyisi apua tuohon selkäongelmaan.

Myös vuoden viimeinen koiranäyttely on tuloillaan. Junohan on ilmoitettu Lahden KV-näyttelyyn 28. lokakuuta. Sitten huilitaan näyttelyrintamalla ja keväällä taas jatketaan. Pääsenhän kuitenkin näyttelyihin mukaan, jos tyttäreni Alma-koiraa esitetään jossakin näyttelyssä. Taitaa muuten olla, että eka näyttelyilmoittautuminen tapahtui juuri tänään... : ) Kivaa!

Oikein hyvää syksyn odotusta kaikille! Nauttikaa ihanasta luonnosta!