Sain kerrankin itseäni niskasta kiinni ja jo aikoja sitten ilmoittauduin Hyvä koira! kurssille. Kuluneen viikonlopun käytin Meren kouluttamiseen. Eihän kurssi mikään TOKO tai palveluskoira kurssi ollut, mutta rentoa opettelua arkiseen käytökseen.

Minä niin perjantaina kerroin minun remmiräyhääjästä ja ADHD yksilöstä, mutta lauantaina ja sunnuntaina Mere taisi olla tosi vieraskorea. Käytös oli melkein mallikelpoista ja minun räyhääjä Roope oli kaikkea muuta kuin räyhääjä. Kurssin tavoitteena kyllä olikin, että hihnalenkit olisivat mieluisia niin taluttajalle kuin koirallekin.

Muutamia yllätyksiä koulutus kuitenkin tuotti ja ajatuksia joutuu järjestelemään uudelle tasolle. Asia joka erittäin suurena huutomerkkinä nousi eteeni oli se, että kaikki koulutukset alkavat todella pienistä askelista ja jos askeleissa tapahtuu muutos huonoon suuntaan, palataan hieman takaisin siihen missä kaikki onnistui. Ja lähdetään etenemään melkein alusta. Minä itse olen kouluttaessa tosi hätäinen, jos nyt ei toimi, niin ei toimi kohtakaan. Jos en onnistu niin hylkään koko ajatuksen ja teon. Helppoa kuin heinänteko, sanoisi joku viisaampi.

Kaikki ne jotka kouluttavat koiriaan tekevät asioita jotka heidän koirilleen sopivat. Näinhän sen täytyy mennä. Joku asia joka sopii Merelle ei sovi meidän Dinjolle. Hyvin yksinkertaista ja selkeää. Olen ollut TODELLA TIETOINEN KOULUTUKSEN pilkkomisesta osiin, mutta en vaan ole niin pitkäjänteinen että osaisin asian toteuttaa. Kurssi antoi paljon eväitä tähän "pilkkomiseen" ja kärsivällisyyteen. Olen tyytyväinen, että lähdin kurssille ja toivon, että pystyisin myös osallistumaan muillekin kursseille koirani kanssa, koska ne antavat paljon enemmän kuin pelkkä kuunteluoppilaana oleminen.

Ehkä tämä taas antaa uutta puhtia koiraelämään...

Juno mennä porskuttaa edelleen. Aika laihassa lihaskunnossa vanhus alkaa olemaan, mutta kaikki normitoimet sujuvat. Hidas ja jäykkähän tuo mustuainen on, mutta onhan ikää jo 12 vuotta 3 kk.

Dinjolla kaikki on hyvin. Kohtaukset ovat aisoissaan ja päivittäinen liikunta on ajankohtaista, jotta lihaksisto pysyy edes jonkinlaisessa kunnossa. Ihanan iloinen vesseli ja todella hyvä herkkujen kerjääjä. Dinjo on myös keksinyt kuorsaamisen jalon taidon sekä piereskelyn, huh, minkähajuisia paukkuja koira päästelee. Voisi melkein lauleskella: "Luokses leijan jonka lähetin...yöäk...mikä lemu..."

Muutamia lomapäiviä odotellaan ja kuunnellaan sateen ropinaa peltikattoon. Hyvää syksyä kaikille!