Niin aika kuluu ja kello käy...

Palasin maanantaina työelämän kuvioihin ja tuntuu kuin en olisi ollut poissakaan, ihan samanlaista, alkukuu kiireistä ja sitten pääsee loppukuusta paneutumaan tekemättömiin töihin. Aina riittää tekemistä, ei tarvitse peukaloita pyöritellä.

Tänään tartuin haravaan ensimmäisen kerran tämän vuoden puolella. Syksyn lehtiä riittää pihalla ja haravointi on haasteellista, kun Juno ja Dinjo haluaisivat tarttua haravan varteen. Junolle haravan näkeminenkin saa pienet pörinät aikaiseksi, ei saisi haravaa liikutella maan lähellä. Opettaahan isä pojalleen samat temput, eli myös Dinjo on alkanut vahtia haravaa... ; )

Pihan kaivaminen kuuluu koko lauman kuvioihin. Mitä useampi ja syvempi kuoppa sen hauskempaa tuntuu koirilla olevan. Ensimmäisen kuopan kaivoi veteraani Dammy ja sitten muut perässä. Kuoppia on siis aika lailla pitkin pihaa. Kun kuopat oli kaivettu, oli aika pojan juoksuttaa isäänsä pitkin pihaa... Minun oli pakko puuttua mokomaan touhuun, kun nuoren koiran vauhti oli jo päätähuimaavaa eikä loppua tuntunut tulevan ollenkaan. Saas nähdä kuinka kipeä Dinjo on illalla.

Tänään lähetin omalle eläinlääkärille magneettikuvat Dinjosta. Jään odottelemaan hänen yhteydenottoaan. Kovasti tuntuu eläinlääkäri miettivän leikkauksen mahdollisuutta, mutta keskustelemme asiasta, kun hän on kuvat katsonut. Itsestä vaan nyt tuntuu, että emme halua leikkausta nyt juuri, koska haluamme, että Dinjo kasvaa ja kehittyy, jotta olisi myöhemmin mahdollisesti valmis leikkaukseen... Mietitään...

Veteraani Dammy jatkaa entiseen malliin... Minusta tuntuu, että koira olisi hieman saanut lihaa luiden ympärille... mutta taitaa olla toiveunta... Ei ole kunto koiralla pahemmin huonontunut, joskaan ei parantunutkaan.

Jospa saisin jonkin inspiraation jälkimetsälle tai pienimuotoiseen tottelevaisuuskoulutukseen...Odotan inspistä... Ehkä se lentää luokseni vaikka sitruunaperhosen muodossa???