Tänään kävin työterveyslääkärillä... Hoitona masennuslääkkeet ja unilääkkeet, kahden viikon sairausloma... Töissä kun kerroin yhdelle työkaverilleni, niin en enää jaksanut vaan pillahdin itkuun... Hyvä työkaveri lohdutti ja sanoi, että kyllä tästä noustaan... Toivon todella niin... Mielessä on työparin jaksaminen, nyt hän joutuu tekemään kahden ihmisen työt ... Pahus... Olen vaan niin niin väsynyt...

Iltaahan ei sitten yhtään piristänyt se, että Dinjo sai taas kaksi kouristuskohtausta klo 18.34 ja siitä n. kymmenen minuutin päästä seuraavan. Ensimmäisen kohtauksen aikana ehdin laittaa kaksi Stesolid suppoa ja ne jopa pysyivät sisällä. Tämä ensimmäinen kohtaus oli laatuaan erilainen kuin aiemmat siinä suhteessa, että Dinjo lepäsi kouristuskohtauksen jälkeen syvässä unessa vielä tovin aikaa. Sitten se nousi ylös ja ravisteli turkkinsa samaan tyyliin kuin ennenkin. Koira oli tällä kertaa pissannut suuren lätäkön alleen...

Ajattelin, että raitis ilma tekee hyvää ja lähdin Dinjon kanssa pihalle. Rauhalllisesti kierrettiin pihaa ja sitten turkin pesuun. Siellä suihkuhuoneen lattialla sitten iski uusi kohtaus. Aika rajun oloinen vaikka se oli kuitenkin aivan samanlainen kuin aiemmat kohtaukset. Jäähdyttelin samalla Dinjoa viileällä vedellä ja rauhoittelin silitellen ja jutellen tuolle mustalle hurmurille... Taas se tuntui pahalle... Täytyy varmaan itse ottaa omista masennuslääkkeistä tupla-annos, jos Dinjo saa kohtauksen, ehkä minä sitten taas jaksan...

Nyt nappaan unilääkkeen ja kömmin punkan pohjalle ja ristin käteni kyynärpäitä myöten toivoen, että tulisi taas piiiiitkäää kohtaukseton aika... Please, tahtoo vaan olla!!!!!