Näinhän siinä on käynyt, että facebook on vienyt ihmiset mukanaan. Luulen, että kovin harva seuraa enää blogimaailmojen tapahtumia vaikka näihin voi paljon runsaammin tuoda asioita ja erilaisissa muodoissa. Harmillista sad...

Itsekin olen jo kauan sitten liittynyt facebookiin, mutta kommentointi siellä minun kohdallani on tosi harvinaista. Onhan se aina silloin tällöin mukavaa kirjoittaa jotain, kun siellä saa heti peukutuksia ja kommentteja tulee myös herkemmin. Olen kuitenkin sen verran vanhanaikainen, että tällainen yksityinen blogi on antoisampaa luettavaa kuin naapureiden puuron keitot tai vastaavat... Kukin taaplaa tyylillään.

Meidän maailmamme on nyt entistä surullisempaa. Maanantaina käytän Dinjon paikallisella eläinlääkärillä, otetaan pissanäyte ja verikokeita... Minulla on jonkinlainen tunne, että Dinjolla taitaa olla sokeritauti, oireet viittaavat siihen. Dinjo juo paljon, pissaa paljon, horjuu ja huojuu, nukkuu raskaasti ja syvää unta... Jos jotakin pahaa selviää niin olemme vaikean päätöksen edessä, mutta en halua Dinjolle yhtään lisää kärsimyksiä... Toivon, että tuo oireilu on jotakin jonka voi helposti parantaa!!!!

Oma kunto on myös tällä hetkellä ihmeellinen. Vatsaa kourii oikein kunnolla, sellaisia kipuaaltoja... Katsotaan millainen yö tulee? Täällä päin on liikkeellä kaikenlaisia vatsatauteja ym. YÖK!

Vielä muutama valokuva... pitkästä aikaa!



Nuorimmat ja onnelliset yhdessä smiley



Juno odottelee koska saa avata lahjat?



Mere ja muut tontut wink



Juno ja joululahja Kepolta



Dinjo ja Dinjon kirsu... Niin suuri...



Koko lauma... Mere, Juno ja Dinjo, joulupäivänä 2012.