Kylläpäs tuli taas todettua kaikenlaista.

Perjantaina lähdin töistä klo 14.00, jotta ehtisimme ajoissa vuokramökille. Saapuessamme perille ohitimme juhlapaikan, jossa vietettiin häitä. Noin kello 16.30 lunastimme avaimen "mummonmökkiin", joka sijaitsi alhaalla järven rannalla. Isäntäväki opasti parkkeeraamaan auton alas pellolle, teimme työtä käskettyä, iso mäki alas ja nurmikolle, jep! Siinä totesimme, että tanssilava sijaitsee n. 30 metrin päässä mökistä ja siellä on häät...Ehkä luvassa vauhdikas ja kovaääninen yö.

Mökki; voihan nenä. Semmoinen huone ja keittiö, hämähäkit olivat vallanneet toisen sängyn, oli pölyistä, ei ollut tarpeeksi keittoastioita, ei saatu aamupuuroa keitettyä. Iltaruoan tekeminen siinä kaksilevyisellä hellalla oli kokille taidonnäyte, ensin levy päällä, sitten välillä uuni päällä ja sitten taas levy päällä. Sulaketaulusta löytyi jopa kaksi kokonaista sulaketta, joiden piti riittää koko mökin sähköihin. Vessa, suihku ja sauna oli tehty aivan äskettäin sisälle mökkiin. Sauna oli hyvä (sinne oli kuitenkin mentävä yksin, lauteet ei olisi kannattanut kahta henkilöä), mutta lämminvesivaraaja oli tosi pieni ja aina kun käytimme lämmintä vettä, niin pumppu hurahti käyntiin (kauhealla metelillä, aina pelästyimme). Jääkaapissa ei ollut pakastinlokeroa emme siis saaneet "kylmäkalleja" jäädytettyä uudelleen, joten eväitä emme voineet näyttelypaikalle ottaa, siis jätimme ruokatarvikkeet mökin jääkaappiin.

Olihan siellä tämmöinen avotakka, joka sitten osoittautui sudeksi... Savut tulivat sisään, eikun hirveä tuuletus, jotta saatiin mökki savuttomaksi... Huh huh..

Yöllä satoi ja tanssiorkesteri piti huolen, että emme saaneet kunnolla nukkua. Myös sänkyjen kovuus/pehmeys/pituus aiheutti suuria ongelmia nukkumisessa. Soittajien ja solistin stemmat eivät oikein toimineet, kuka veti milloinkin ja mitäkin...ihan nuottikorvaan koski.

Aamulla aikaisin nousimme ja hipsimme autolle. Koko eilisiltainen juhlaväki oli hiljentynyt nukkumaan, me suuntaamme sitten kohti Tervakoskea, mutta mutta... Yöllinen sade sekä yön kosteus oli tehnyt tehtävänsä. Eipä lähtenyt auto kulkemaan mäkeä ylös, ruopi, suti, roiskutti savea, mutta ei kulje eteenpäin, eikä tuollaista isoa autoa pysty pahemmin työntämään. Puolen tunnin turhien yritysten jälkeen soitin isäntäväelle, saiskos apua, kun ei päästä täältä alhaalta ylös? Hyvin pian paikalle puksutti traktori, joka kiltisti veti WW Caravellen mäen päälle. Nyt sitten kohti Tervakoskea, siinä vaiheessa oli kummankin mitta jo aika täynnä.

Tervakoskella koirien arvostelut sujuivat oletettua hitaammin. Dinjo arvosteltiin junioriluokassaan EH:ksi ja Juno avoimessa luokassa EH:ksi. Eikä muuten tarvinnut juosta paljon yhtään. Olin jo varannut esittäjän, jos tilanne olisi ollut toinen. Tuomareiden kommentit voit lukea tuosta sivulinkistä; Junon arvostelut ja Dinjon arvostelut. Näyttelyalue oli entisenlainen, kehät suuria, kehäsihteerit ja tuomarit miellyttäviä. Näimme paljon tuttuja. Kaikenkaikkiaan oikein mukava näyttelypäivä, vaikka poistuimmekin heti kun oli mahdollista. Paikalla oli myös Dinjon sisarukset Dahlia ja Dynamite eli Juno-isä näki jälkeläisiänsä. Junon isä Gårdvårens II Absolut oli rotunsa paras veteraani, onnea Abbelle. Onnea myös kaikille muille menestyneille!!!!

Näyttelyn jälkeen suuntasimme takaisin mökille. Uitimme koirat, söimme eväät, siivosimme mökin ja keula kohti kotia. PS. Caravelle sai odottaa mäellä, emme tuoneet sitä enää siihen pellolle. Kotona olimme noin kello 18.00. Saunoimme ja söimme iltapalan ja olimme valmiina kaatumaan omaan ihanaan sänkyymme. Väsyneet ja onnelliset matkaajat pääsivät kuin pääsivätkin kotiin ; )

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!