Hip hei ja hurraa, kylläpä oli rentouttava ja paljon kokemusta antanut ratsastustunti. Vettä satoi ensin tihuttamalla ja pikku hiljaa se koveni. Olin ihan kuin uitettu koira, kun tunti päättyi... Mutta niin oli hevonenkin märkä.

Lohduttavinta tässä tunnissa oli se, että tämä ratsastuksenopettaja kehui Allua oikein kovasti. Sanoi, että se on rakenteeltaan oikein hyvä, liikkuu kauniisti ja tahdikkaasti. Hyvän ratsastajan alla hevosesta saa parhaat puolet esille. Minä itse en ole mikään huippu, mutta ei minun tarvitsekkaan olla Silmänisku. Mielestäni pääasia on se, että saan hevosen liikkumaan sinne minne haluan sekä pystyn määräämään sen vauhdin. Olen siis hevosen pomo, niin se kaikki toimii.

Vanhempi koirani Juno alkoi taas osoittaa hieman ontumisen merkkejä... Ikävää, enkö pystykään käyttämään sitä enää näyttelyissä?! Mitäs minä sitten teen???

Taitaa tuo sänky nyt kutsua. Hyvää viikonloppua!