Kovasti olen nyt miettinyt, että milloin olisi mahdollista ottaa uusi harrastuskoira tähän meidän laumaamme, koska tuntuu että uusi pentu ehkä helpottaisi tätä raskasta ja ikävää oloa, jonka rakas Dammy jätti jälkeensä.

Uuden pennun hankinnasta perheeseen, jossa jo ennestään on koira, on keskusteltu hoffifoorumissa. Paljon on erilaisia mietteitä ikäjakautumista, mutta aika monien usko siihen, että jos koirilla on pieni ikäero, on edessä suurempia vaikeuksia. Nuorten koirien välille tulee "johtajuuskiista", kumpi tai kuka uroksista saa alfa-uroksen paikan.

Pentukuume on nyt pahimmillaan ja mietin tulevaisuutta eteenpäin. Olen jo aiemmin todennut, että Dinjon kanssa en pääse harrastamaan, sen selkä ei yksinkertaisesti kestä tiukkoja kisoja ja niissä vaadittavia hyppyjä. Jo pelkkä metsässä juoksentelu antaa oireita muuten niin terveen näköiselle koiralleni. Kuinkas meillä sitten sujuisi esineruutu, siellähän koira joutuu kuitenkin kovasti juoksemaan. Eilen kun haimme rabies-rokotuksen Dinjolle, niin samalla pyysin tulehduskipulääke reseptin, jotta tarvittaessa voin hakea lääkkeet ja lievittää koiran kipuja. Kuukausi kerrallaan etenemme ja toivomme että Dinjo jaksaisi meidän kanssa vielä monta vuotta.

Pentuasiaan... Olin yhteyksissä ihanaan ihmiseen, joka kasvattaa valkoisia paimenkoiria, heille on syntynyt pentuja. Pennut ovat nyt 3,5 viikkoisia. Kävimme pitkää sähköpostikeskustelua aiheesta; hankinko uuden pennun? Asia oli mietinnässä koko ajan ja tuntui, että kohta aivotkin pakahtuu mietinnän seurauksena. Joka aamu odotin, että vastaus olisi ihan selvänä edessäni, niin ei tietenkään tapahtunut. Toissa päivänä tämä kasvattaja otti minuun yhteyttä ja kyseli millaiseen tulokseen olen päätynyt, koska uusia pentujen kysyjiä oli ilmaantunut... Voi kauheus sentään, päätettävä oli... Ei pentua nyt... Päätös oli tosi vaikea!!! Arvatkaa onko kurjaa, kun tietää että kyseessä on mahtava kasvattaja ja pentujen vanhemmat ovat tosi kauniita ja juuri sellaisia kun itse haluaisin oman koirani olevan : (

Koirien ikäero olisi ollut aika vähän, Dinjo on nyt 1 v 5 kk. Monilla on ajatukset aivan selvät aiheesta kouluttaminen; jos on kaksi nuorta koiraa kotona, niin kuinka onnistuu koulutus kummankin kanssa. Mahdollisesti toinen voisi jäädä taka-alalle, eikä aika ehkä riittäisi. Minun kohdallani tämä asia on ehkä hieman toisin, koska Dinjoa en voi täysipainoisesti kouluttaa. Sen kanssa tehdään kaikenlaista, opetellaan käytöstapoja, sosiaalistamista ja tuttuja tottisliikkeitä, mutta aina on varottava ja mietittävä voimmeko nyt tehdä tätä, vai pitääkö koiran jo saada levätä. Joten aikaa minulla varmaan olisi tuohon valkkarin koulutukseen. Niin ja näyttelyt, nehän nyt kuuluvat koko vuoden tapahtumiin. Mahdollisesti edessä olisi pennun ja Dinjon johtajuustaistelu. Dinjo on kuitenkin aika "pomo" olevinaan, joten pentu varmaan saisi sen nahoissaan tuntea, mutta valkkari on hyvin erilainen luonteeltaan. Olisi ehkä mahdollista, että valkkari olisi meillä alfa-uros, en tiedä, mutta vahvasti epäilen.

Kumpa kaikki olisi yksinkertaista ja selvää, mutta elämä jatkuu hapuillen eteenpäin...

Hyvää viikonloppua kaikille!