Minulla kun ei nuo harrastukset pääse huilimaan, niin perjantaina suuntasin auspaipoika Meren kanssa tottis treeneihin. Siellä oli penturyhmässä kuusi koirakkoa ja minä & Mere. Saimme syventävää yksityisopetusta, joka taas valoi uskoa siihen, että tässä koirassa on sitä jotain . Harjoiteltiin liikesarjojen hienosäätöjä ja täsmällisyyttä. Kontaktin hakua. Siis sitä tarvittavaa pilkun viilausta. Oli tosi hieno olo, kun kouluttaja kehui, että Mere osaa jo paljon ja oppii helposti uusia asioita. Jes! Oli tosi mukava olo suunnata takaisin kotiin.

Lauantai aamuna sitten ajoissa metsään. Tein Merelle jäljen ja ihan huvikseni laitoin kuuden kepin lisäksi kolme esinettä. Jälki vanheni sillä aikaa, kun olimme pienen mukavan porukan kanssa suorittamassa hakutreenit läheisellä alueella. Hakutreeneissä Merelle laitettiin kolme ukkoa. Ensimmäinen oli haamu, jotta palautettiin koiran mieleen, mitä tässä hommassa pitikään tehdä?! Tosi hienosti Mere suoriutui annetuista hakutehtävistä. Taas sai olla rinta rottingilla ja suu korvissa. Mahtava olo. Kamerakin oli matkassa, mutta kuvauskohteina oli kaksi villakoiraa. Otettiin muutama "poseeraus" kuva ja sitten vielä koirien hauskasta leikistä kuvia. Kyllä nuo nuoret koirat osaavat nauttia toistensa seurasta, ihania!

Haun jälkeen sitten sinne jäljen päähän. Otin lähdön janalta ja hieman alkuun takkusi ennen kuin jälki löytyi. Hienosti Mere lähti kulkemaan jalanjälkiä pitkin. Minä hehkuin taas into piukeena, kun Mere löysi ensimmäisen kepin. Häntä nousi pystyyn kuin lipputanko, se pyöri ympäri siinä paikallaan ja sitten nappasi kepin suuhunsa ja näytti: "Katsos mamma, miksi täällä on tämmöinen? Haluuksä tän?" Koira toi kepin minulle ja minä runsain kiitoksin palkkasin koirani. Rauhallisesti ajettiin jälki läpi ja ainoastaan yksi keppi (nelonen) ja pieni heijastin jäivät metsän kätköihin. Olin niin tyytyväinen... Upeeta, mahtavaa... Kumpa aina olisi tuollainen olo .

Sunnuntai meni ihan huilatessa. Mitä nyt äidin luona kävin toimistohommissa. Ihanaa nähdä äiti niin pirteänä! Tänään maanantaina oli sitten ratsastustunti. Sielläkin ratsastuksenopettaja kehui ratsastustani sekä edistymistäni tällä "huippu-uralla". Heh... Kaiken A ja O:han on se, että pääset ratsastamaan hyvin koulutetuilla hevosilla. En ole koskaan arvostanut itseäni hyväksi ratsastajaksi vaan olen sellainen tavallinen satulankuluttaja ja nautin hevosten läsnäolosta ihan mielin määrin. Viettäisin varmaan joskus yötkin tallissa, jos siihen olisi mahdollisuus. Kuunnella sitä ihanaa ääntä, kun hevoset rouskuttavat heiniä ja kauroja.

Keskiviikkona sitten uusi ratsastus. Perjantaina sinne tottikseen, lauantaina tai sunnuntaina hakutreeneihin. Koirille jotain ja minulle kans.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!