Tänä aamuna starttasin autoni kohti hakutreenipaikkaa vaikka olotila oli sellainen, että mihinkään ei olisi saanut lähteä. Mutta... tunnetustihan koiraihmiset ovat outoa väkeä, joten sovin joukkoon oikein hyvin. Mukaan lähti pentumme Mere . Mukava ilma, ei satanut vettä, joskin märkää riitti joka puolella. Sopiva tuuli puhalsi alueella, joten kokeneemmat koirat saivat hieman haastetta ukkojen etsintään.

Merelle otettiin ensin makkararinkiä, joka oli sillä tuoreessa muistissa. Kaksi viikkoa sitten otimme ensimmäisen kerran makkararingin ja nyt pikku riiviö oli todella valloittava juostessaan ihmisen luota toisen ihmisen luo. Vailla pelkoa se käänsi katseensa kutsujaa kohti ja vauhdilla sinne... Siellä on namia ... Makkararingin päälle vielä yksi takaa-ajo, matka n. 50 metriä. Näytin suuntaa, annoin käskyn ja hei vaan, koira irtosi tosi hienosti ja kiirehti "makkaran" luo. Kivaa oli! Kiitos kaikille mukanaolijoille, nämä pienet kokemukset vahvistavat tätä harrastuspuolta.

Suurin kiitos täytyy tietysti antaa hakutreenien vetäjälle, joka treenistä toiseen hoitaa viikonloppuisin useampaa hakukoirarinkiä. Hän jaksaa aamusta iltaan uurastaa meidän mukavan harrastuksen parissa. Kiitos!!!!!!

Nyt on olo muuttunut huonompaan suuntaan. Lämpöä on taas pikkuisen, nokka ihan tukkeessa, ääni ei kulje kunnolla ja päänsärky hiipii taas takaraivoon ... Sen siitä saa, kun yrittää hoitaa koiralle aktiviteettiä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!