Niin se viikko taas kului. Joka ilta pientä treenailua pihalla, joka koira pääsee osallistumaan vuorollaan ja kaikilla niistä tuntuu olevan yhtä mukavaa, kun pääsee emännän kanssa jotain puuhastelemaan. Mere tuntuu oppivan asioita aika vauhdilla ja malttiakin on jonkun verran jo tullut. Olen tyytyväinen.

Perjantaina olin Meren kanssa ohjatuissa treeneissä. Sama kouluttaja kuin viime perjantainakin. Nyt mukana oli toinenkin koirakko ja pupperyhmä kokoontui toiseen päähän kenttää. Treeneissä pientä seuraamispätkää, paikalla makuuta ja luoksetuloa. Hienosti kaikki sujui. Meren luoksetulot olivat vauhdikkaita ja iloisia, oikein oli minullakin mukava mieli, kun koira näytti nauttivan tekemisestä. Hieman Meren suorituksia häiritsi lähellä touhuava toinen koira, joten otettiin muutamia kohtaamistilanteita. Näytti, että koirani kyllä kerää paineita nähdessään toisen koiran lähellään. No tämähän on sitten lisäharjoituksen paikka eikös niin? Ongelmakohtiin tartutaan ja treeniin lisätään muita koiria.

Tänään oli sitten ihan toisenlainen päivä . Eipä toiminut Meren ukkojen etsintä niin kuin olimme suunnitelleet. Yritimme muutamaan otteeseen lähettää koiran ukolle. Vähän vastaan hangoitellen Mere meni, mutta sitten tuli vauhdikkaasti pois ukon luota eikä palannut sinne vaikka kuinka ukko huuteli ja maanitteli. Tuloksena... Koira autoon miettimään hetkeksi tekosiaan... Jatkettiin muiden koirien kanssa ja sitten taas Mere.

Kolme ukkoa ja niin taitavaa ukkoa, että eipähän Mere enää livahtanut, kun maanittelivat sitä luokseen. Kaksi ensimmäistä meni suht hyvin, mutta kolmannen kanssa taas yritti Mere kovasti minun luokseni. Minähän seisoin paikallani kuin vapauden patsas, ilmekään ei värähtänyt, enkä auttanut koiraa vaan sen täytyi itse päättää, että mitä me siltä haluamme. No, viisas koira... Tajusihan tuo viimein, että ukko on tuotava sieltä metsästä mukana emännän luo. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Loppuun sitten kuvasaldoa treeneistä. Näin lähtee neljän kuukauden ikäinen villakoirapentu maalimiestä etsimään

Tässä muutama koira, jotka osallistuivat ukkojen metsästykseen...

Tietysti piti kuvata aamuauringon kultaama pihjalapuu, joka kasvaa tontillamme. Kuvattu muuten ikkunaruudun takaa...

Metsässä oli myös kaunis puu, joka "pisti silmään"

Rankat oli treenit, kun katselee Mereä seuraavassa kuvassa...

Huomenna sitten juhlitaan rakkaan äitini syntymäpäivää. Siitä on tasan 86 vuotta, kun hän syntyi. Sinä vuonna kuulemma pääskyset vielä lentelivät taivaalla eli lämmintä riitti.

ONNEA ÄIDILLENI!!!!