Päivällä klo 11.04 se taas iski... Dinjo sai kouristuskohtauksen. Kohtaus oli kestoltaan n. minuutin. Se oli samanlainen kuin aiemmat kohtaukset. Sain laitettua Stesolid peräpuikot ja kohtaus pikkuhiljaa rauhoittui. Kävimme hihna ulkoilemassa pihalla ja vietettiin tovi aikaa raikkaassa syysilmassa. Tämä kohtaus jäi päivän ainoaksi, jos ei vielä tässä yön aikana jotakin tapahdu, toivotaan että yö menisi hyvin.

Minä itse olen viime viikolla käynyt lääkärissä ja viettänyt keskustelutuokion hoitajan kanssa. Sairauslomaa jatkettiin 27.11.2011 asti. Lääkkeitä olen nyt syönyt pidemmän aikaa, ainoa vaikutus jonka niistä olen saanut on yököttävä olo. Oksettaa koko ajan, toivon että se pian menisi ohi... Unilääkkeitä tarvitsen, jotta saisin edes jollakin lailla nukuttua...

Päivät sujuvat sumussa. Pelkään kohdata työkavereita ja siksi liikun täällä omilla nurkilla ja mieluummin metsän siimeksessä. Hävettää olla kotona tekemättä mitään, kun muut tekevät minunkin työni ... Mutta minä en jaksa...jos ei olisi koiria niin olisin peiton alla piilossa koko päivän. Kotityöt jää tekemättä ja sekin tuntuu ikävältä... Kepo ei saa tarvitsemaansa huomiota ja taas omatunto kolkuttaa...

Täyttä p...skaa tämä olotila!