Niin se taas vaihtui, uusi vuosi 2016. Tämä tapahtui taas samaan malliin kuin edellisetkin vuodenvaihteen. Menin nukkumaan jo klo 21.50. Sitten heräsin rakettien julmaan paukkeeseen klo 00.30. Seinän takana kadullamme naapurit ampuivat sarjatulitteita... pahus, hirveä pauke ja rätinä.

Koirat eivät millään lailla noteeranneet mokomia paukkuja ja kirkkaita välähdyksiä. Emme kyllä ulkoilleetkaan silloin kun suurimmat paukut kajahtelivat. Smilla seuraili raketteja, mutta ei sitä ne enempää kiinnostaneet.

Olen nyt kolmena peräkkäisenä päivänä käynyt ratsastamassa samalla tutulla vuokrahevosella, jota vuokrailin ennen omien hankintaa. Kyllä on paikat jumissa, koska ratsastus on jäänyt hyvin vähiin maaliskuun jälkeen. No nyt olen sitten enemmän kuin vähän istunut hevosen selässä ja nauttinut niin hirmuisesti. Taas sitä alkaa kaipaamaan sitä omaa samettiturpaa.

Muutama lomapäivä vielä edessä. Hevostelu on tältä viikolta hoidettu ja ensi viikolla taas pari kertaa pääsen satulaan. 

Nyt vaan lenkkeilyä ja yksi kyläreissukin on tiedossa, tapaan vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Näyttelykausikin avautuu tammikuussa; Smilla on ilmoitettu yhteen näyttelyyn, Lahteen 17.1.