Kyllä tuo aika kuluu vaikka olettaa, että täytyyhän ajan riittää kaikkeen mahdolliseen, mutta ei eihän se riitä mihinkään. Tuo työ haittaa tätä harrastustoimintaa niin paljon... Mitä harrastustoimintaa, kysyisi joku??? Nooo... kaikenlaista pientä puuhaa mitä nyt milloinkin keksii. Näillä helteillä olen kyllä kulkenut säästöliekillä, ei vaan jaksa. Töissä on sisälämpötila +30 astetta, joten välillä pukkaa hikeä ihan tosissaan. Ei valiteta, kesähän on kuitenkin niin lyhyt!

Tämän päivän saldona on Dinjon saamat kaksi kouristuskohtausta. Kepo hoiti aikaisemman kohtauksen ja minä nyt tämän myöhemmän. Veinpähän Dinjon kylmään suihkuun, suihkuttelin massun ja otsalohkon sekä tassut. Roiskui sitä vettä muuallekin eli minäkin olin märkä. Me kaksi uitettua koiraa...hehe... Nyt Dinjo nukkuu sikeästi ja toivon, että nyt kohtaukset pysyisivät poissa.

Juno-vanhus senkun tallustelee. Rappujen kulkeminen ylös ja alas on hieman hankalaa, mutta kun koira pääsee liikkeelle niin kulku on melko vaivatonta. Maahan asettuminen on pitkän harkinnan tulos. Aika paljon vanhus nukkuu. Vielä se syö hyvin ja juo hyvin. Katsellaan kuinka paljon saamme vielä viettää tämän vanhuksen kanssa. Ihana se on, tulee välillä hakemaan helliä rapsutuksia ja on niin otettu niistä pienistä hetkistä.

Mere puhkuu intoa ja tarmoa, mutta nyt sitä kiinnostaa Juno enemmän kuin Dinjo. Junolla on jotain ominaistuoksua, jonka perässä nuori herra kulkee. Kosiskelee Junoa niin, että Juno sanoo nuorelle kovan sanan. Sitten saa Juno taas rauhassa asettua omille poluilleen.

Minulla on taas villat pystyssä tottis touhujen kanssa. Joten annan Meren kulkea "villinä ja vapaana", hmmnnn, no en sentään. Joku roti pitää kuitenkin olla. Annetaan ajan kulua ja katsotaan muuttuuko maailma vai ei?

Yläkuvassa Juno, seuraava kuva Dinjo ja yllätys yllätys sitten Mere. Viimeisenä koko kolmikko mahtui samaan kuvaan. Juno on takimmaisena komentamassa naapureita.