Jokin aika sitten sain kysymyksen tuonne kommenttilaatikkoon. Siinä kysyttiin, että kuinka kaksi uroshoffia tulee toimeen keskenään varsinkin siinä vaiheessa, kun pentu kasvaa ja alkaa ehkä kokeilla lauman arvojärjestystä.

Nämä asiat joista nyt kirjoitan ovat nimenomaan omia kokemuksiani ja omia mielipiteitäni. Olen sitä mieltä, että rotua kasvattavat ihmiset ovat todella hyvä tietolähde tälläisissa kysymyksissä, joten heihin kannattaa ottaa yhteyttä ja kysellä lisätietoja.

Vuodesta 1995 minulla on ollut hovawartteja, aina poikkeuksetta uroksia. Veteraanin ollessa 6 vuotias otimme seuraavan mustan uroksen Junon. Pentuaika meillä meni oikein hyvin. Lauman järjestys oli jo silloin selvääkin selvempää, veteraani Dammy oli koiralauman johtaja. Juno ei oikeastaan koskaan yrittänyt ottaa Dammyn paikkaa. Muutamia yhteenottoja tuli, mutta nekin sellaisesta aiheesta kuin "Kumman luu tai kumman lelu tämä on?". Jossakin tilanteessa, kun meille tuli vieraita niin mustasukkaisuus pisti koirat vastakkain, ilmeisesti jompikumpi jäi liian pienelle huomiolle ja silloin oli pieni taisto edessä, joka päättyi hyvin pian. Koskaan ei verta näkynyt missään. Eli nämä pienet matsit olivat vain uhoiluja, jotka päättyivät onnellisesti.

Maaliskuussa vuonna 2006 laumamme lisääntyi. Perheeseemme saapui musta uros Dinjo, Junon poika. Arvojärjestys pysyi edelleen samana. Veteraani oli laumansa johtaja, Juno seuraava ja Dinjo-pentu viimeisenä. Nyt nämä pienetkin ottelut Dammyn ja Junon kohdalla loppuivat melkein kokonaan. Olisiko ikä tehnyt tehtävänsä (Dammy 11 v ja 8 kk) sekä Dammyn terveys. Huhtikuussa todettiin Dammylla pahanlaatuinen kasvain virtsarakossa, joka sitten päätti ohuen elämänlangan aivan liian pian kesäkuussa 2007.

Dammyn kuoleman jälkeen sai nuorukainen kasvaa elämäänsä ilman veteraanin opastuksia. Isä puolestaan näytti paikkansa Dinjolle. Tällä hetkellä Dinjo on n. 1 v 10 kk. Kovasti se yrittää olla suurta ja komeaa, mutta aina viime hetkellä isä Juno komentaa poikansa oikeaan paikkaan. Välillä mielessäni käy ajatus, että Juno on edelleen kakkoskoira... En ole asiasta aivan varma, mutta laumakäyttäytymisen seuraajana voi todeta asian olevan toisin, Juno on ykköskoiran asemassa, jota poika Dinjo yrittää välillä horjuttaa. Lenkillä ollessamme kun vastaan tulee muita koiria käy meidän kaksikko niin kuumana, että välillä odottaa koska ne ovat toistensa kurkussa, mutta tilanne ei koskaan mene niin, että ne keskenään kävisivät tappelemaan.

Minun koirani taitavat olla sieltä pehmeämmästä päästä. Eivät dominoi, eivät tappele ovat muutenkin suht rauhallisia.

Kysymyksen esittäjä miettii myös seuraavaa: Hänellä on ennestään uros hoffi (joka omaa vahvan dominanssin) ja nyt olisi harkinnassa ottaa keväällä saksanpaimenkoiran pentu kaveriksi. Hän kysyi mielipidettäni; ottaako uros- vai narttupentu? Minulla on ollut kotona aikanaan kaksi koiraa; uros ja narttu, sen kokemuksen jälkeen toivon etten koskaan joudu samaan tilanteeseen. Syynä tämä nartun juoksuaika, uros on niin sekaisin koko sen kolme viikkoa. Itse en henkilökohtaisesti jaksaisi, mutta... Tässä tapauksessa suosittelisin sitä narttupentua, koska perheessä on jo hyvin dominoiva uros. Jossakin vaiheessa kaksi urosta kyllä yleensä testaavat toisensa ja hyvin vahvoilla uroksilla nämä ottelut ovat verisiä. Saattaa myös olla, että nämä urokset eivät tämän jälkeen tule toimeen keskenään ja ne täytyy erottaa. Joutuu joko luopumaan toisesta tai jakaa tilat niin, että molemmille koirille on oma tilansa. Omakohtaista kokemusta näistä urosten tappeluista minulla ei ole, mutta olen kuullut näistä kerrottavan.

Toivottavasti kysymysten esittäjä löytää tämän tekstin ja saa itselleen jotakin vastauksia avoimiin kysymyksiin. Ehdotan vielä, että kannattaa ottaa yhteyttä hovawart-kasvattajiin. Heiltä löytyy lisätietoa ja varmasti selviä vastauksia.

Toivon kaikkia lukijoita kertomaan omista kokemuksistaan, niin saisimme lisätietoa asioista.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!