Tänään sitten oltiin tottistelemassa tuolla seuran käytössä olevalla kentällä. Mere oli alkuun ihan tohkeissaan, kun näki toisia koiria. Minä olin niinkuin en olisi koko koiraa tuntenutkaan...hävetti Meren käytös...... Kun Mere sai nuuskia näitä ihmeellisiä nelijalkaisia kummajaisia, niin ääni kellossa muuttui. Eihän näitä tarvitse haukkua, nehän on samanlaisia kuin minäkin ja osa jopa osaa leikkiä .

Olimme neljän koirakon porukassa, harjoituksena oli enemmän tätä koiran sosiaalista käyttäytymistä, kuten olin toivonutkin. Kas kummaa, Mere toimi todella moitteettomasti. Ei välittänyt muista koirista vaan oli kiinnostunut minun antamista namipaloista. Ihana koira... Samalla harjoiteltiin Meren kanssa liikettä: sivulle... Hienosti se asettui juuri oikeaan kohtaan jalkojeni viereen, katse suunnattuna minuun. Huomasin monta kertaa itsestäni, että tuo oma vartalo tahtoisi tosi mielellään kääntää rintamasuunnan koiraan, sehän ei ole opeissani ollenkaan sallittua. No joka kerta kyllä itse asian huomasin ja korjasin asentoa.

Seuraamista ihan pieniä pätkiä ja sitten vapautus ja pieni leikintynkä sekä hurjat kehut hienosta työstä. Olen tyytyväinen. Sain koulutuksessa sitä mitä toivoinkin. Kiitos, Merja .

Huomenna olisi hakutreenit... Jos ei ole liian kylmä niin yritän mennä paikan päälle treenailemaan ja tarpeen tullen siirrän itseni maalimiehen hommiin, tietysti tarkkojen ohjeiden saattelemana. On meinaan hieman vierasta vielä nämä hakujutut.