Onpas aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoituksen.

Kovasti on ollut hommia, joten tämä tarinointi on ollut hieman hunningolla. Meillä oli perjantaina "Sisarusbileet", joiden järjestely tänä vuonna kuului meille. Joka vuosi elokuun toinen perjantai pidämme yhteiset bileet. Syömme lihakeittoa, juomme kahvit kera ihanan täytekakun, juomme boolia ym., leikimme ja pelaamme, juomme boolia ym., seurustelemme, juomme boolia ym., otamme yhteisvalokuvia, äiti ja lapset, äiti ja koko porukka, juomme boolia ym., valokuviin vielä äiti ja miniä- sekä vävyt, juomme boolia ym... Pidämme hauskaa!!! "Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... hik..hik..." Lopussa on tietenkin palkintojen jako ja lämpimät kiitokset osallistuneille!

Kovasti piti leikkejä suunnitella, siivota ja ostella kaikenlaisia juttuja. Meitä sisaruksia on yhteensä viisi ja minä olen porukan kuopus, joten nyt sulkeutui ympyrä ja ensi vuonna järjestelystä vastaa vanhin ja ainoa veljeni. Aloitamme kierroksen uudelleen. Myös äiti on juhlissa mukana. Tämä on todettu tosi mukavaksi tapahtumaksi, kerran vuodessa äiti ja lapset viettävät yhteisen illan. Ja kivaa oli!!!

Tässä juhlapöytä...ihan niinkuin "häissä"...

Koirat olivat hieman ihmeissään, kun eivät saaneet osallistua juhliin kuin vasta loppuvaiheessa, kun kaikki leikit oli jo leikitty. Ei olisi esim. sulkapallon maaliin ampumisesta tullut mitään, kun kaksi luppakorvaa olisi yrittänyt metsästää ilmassa lentävää palloa. Juno ja Dinjo olivat tosi innostuneita, kun pääsivät tervehtimään suurta iloista joukkoa pihamaallamme. Joka ikinen piti käydä tsekkaamassa ja toisien kanssa piti seurustella pitempään.

Lauantaina sitten räpsittiin koirista muutamia kuvia...

Dinjon pää...

Junon pää...

Koissut peräkkäin Dinjo (1 v 4 kk) vasemmalla ja Juno (6 v) oikealla...

Kun tuota yhteiskuvaa katselee, niin näyttäisi hieman siltä että Dinjo olisi jopa isompi kuin isänsä, mutta ei se vielä ole niin. Juno seisoo kuopassa. Huomaa myös selvästi kuinka Dinjon takapää on jäykän näköinen, joka johtuu siitä vanhasta selkäranka vammasta. Ihan kun koira ei pystyisi kunnolla ojentamaan takajalkojaan suoriksi, jotta selkälinja olisi täysin suora, mutta ihan hyviä kuvia pitkästä aikaa.

Saimme muuten tilattua vihdoin viimein uuden porttikyltin:

Opetin Dinjolle uuden tempun; kun annan ruokakupin niin pitää odottaa ja katsoa emäntää silmiin niin sitten saa luvan "Ole hyvä!". Kaksi kertaa testasin opetusta ja nyt oppi on jo täysin selvää. Dinjon oppiminen uusiin tehtäviin on nopeaa ja helppoa. Tuntuu, että koira mielellään tekee uusia asioita.

Tänään sunnuntaina isäntä ryhtyi pesemään yhtä mattoa pihalla ja meidän vesipetomme Juno pääsi paikalle omiin ihaniin vesileikkeihinsä... Se rakastaa yli kaiken vettä...

Kyllä veden kanssa on kivaa puuhailla...

Tässähän tuli kerrottua koko viikonlopun tapahtumia. No paikattiinhan viikon hiljaiselo kirjoitusten suhteen.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille!