Hyvin ovat tottistelut taas jääneet. Taidan vaan pitäytyä näissä vapaa-ajan puuhissa ja harrastellaan silloin, kun mieli on siihen valmis. Olen myös tauolla noista kouluttajan vuoroista, vaikka uskon että ei siellä kukaan minun ohjeitani kaipailekkaan. Kouluttajana toiminen kun vaatii tietynlaista osaamista ja kykyä opettaa. Nämä kyseiset taidot eivät ole minulle suotuja.

Viikonloppuna testailin Dinjon maastokestävyyttä. Lauantaina Dinjon kanssa veimme isännän yhdistyksen mökille ja samalla tein metsäteitä pitkin menevän lenkin. Dinjo kulki vapaana ja tutkiskeli maastoa. Aina välillä piilouduin, jotta koira muistaisi että se on liikkeellä minun kanssani eikä yksin. Jo tuli pojalle kiire, kun emäntä hävisi näkyvistä, sitten se virnisteli onnesta soikeana kun taas löysi minut. Kauniista se ravaili tasaisella maalla.

Sunnuntai aamuna lähdimme hakemaan nuutuneen isännän kotiin ja pakkasin autoon koko koiralauman. Tarkoitus oli lenkittää pojat maastossa vapaana ja seurata Dinjon liikuntaa. Aikansa Junon perässä juostuaan Dinjon liikkeet muuttuivat, se alkoi hieman jäykistyä ja loppujen lopuksi se jo ontui oikeaa takajalkaa. Siellä mökin pihassa sitten hieroskelin Dinjon selkää ja takajalkoja. Koira rentoutui hyvin. Kotiin päästyämme se oli kuin mitään ontumista ei olisi ollutkaan. Seurailin illan sen kuntoa ja jätimme kipulääkkeen ottamatta, koska kaikki tuntui olevan hyvin.

Tänään aamu- ja iltalenkillä seurasin koiran liikuntaa ja edelleen kaikki näyttää hyvältä. Tarkoitus on ryhtyä liikkumaan Dinjon kanssa hieman kuoppaisemmassa maastossa, jotta selkälihakset saavat uudenlaista työtä. Rasitetaan tasaisesti, jotta selkä vahvistuisi.

PS. Tänään oli olohuoneen matto saanut uuden designin... Siitä oli revitty lankoja...  Dinjo ryökäle. Taisi tietää, että postista tulee tänään uusi matto  ; )