Jaksoinhan minä koko pitkän päivän, oli semmoinen olo, että en ole ollut päivääkään pois töistä. Nyt on aika väsyttävää, kun tuli eilen illalla niin kauan oltua koneella.

Täydensin Junon näyttelytuloksia, katsokaas kuinka tuomarin mieli muuttui, kun koira tuli arvosteluun uudelleen, ihan mielenkiintoista. Lisään näyttelytekstejä aina kun ehdin, ehkä jossain vaiheessa on kerättynä koko vuoden 2006 arvostelut.

Aamulla kun lenkitin koiria tuolla tosi pimeässä maastossa, niin tuntui, että tuhannet silmäparit seurasivat kulkuamme. Odotin koko ajan kuinka joku koirista saisi hepulit ja yrittäisi rynnistää jonkun kauheuden perään, mutta koirat kulkivat jotenkin varovaisemmin, kuin miettien mistä puskasta "möröt" ilmestyvät. Hitaasti, mutta varmasti jatkoimme aamulenkkimme loppuun asti. Selvisimme...

Iltalenkitykseen ei minun tarvinut puuttua, isäntä oli käyttänyt koirat lenkillä. Vastaanotto oli tosi innokas, koska olihan kulunut monta päivää isännän ja emännän ollessa kotona. Vähän kai koirista oli outoa jäädä kolmestaan kotiin, mutta kai ne olivat viihtyneet. Olemme monta kertaa miettineet, virittäisimmekö kameran, jotta näkisimme mitä täällä oikeasti tapahtuu päivän aikana. Ei mitään tuhoja kuitenkaan.

Vielä huominen päivä töissä ja sitten taas pari vapaata. Huomenna sinne koirakouluun, jos vaan innostusta piisaa.