Ei sitä sitten muistanutkaan, että kuinka rankkaa tämä elämä on pienen pennun kanssa ... Kolme ekaa yötä olohuoneen lattialla, jotta pentu tottuisi uuteen ympäristöön, eikä niin kauheasti kaipaisi sisaruksiaan.
Juno ei vieläkään kunnolla siedä pentua. Komentaa uhkaavasti murisemalla, jos Mere menee liian lähelle. Mere kyllä hyvin kunnioittaa veteraanin murinaa ja siirtyy siististi takavasemmalle. Ulkona ei kyllä murista yhtään, siellä jokainen koira touhuilee omien tuoksujensa kanssa.
Mere-pentu tekee sisällä tarpeensa paperille, jos ei emäntä tai Kepo ehdi sitä ulos viemään. Muuten asiat kyllä hoituvat hyvin aidatulla pihalla.
Mere saa ruokaa neljä kertaa päivässä ja isot koirat syövät kaksi kertaa ja myöhään illalla vielä viiliä. Ruokailuhetket ovat varsin mielenkiintoisia. Jaan ruokakupit samassa järjestyksessä kuin ennenkin eli Junolle ensin, sinne ehtii jo Mere monta kertaa. Se on melkein napattava syliin, ettei mene veteraanin kupille, siitä taitaisi tulla aikamoinen sota. Seuraavaksi Dinjo ja jo se pikkupentu ehtii siinäkin pyörähtelemään aivan kuin se ruokakippo olisi juuri Merelle...ei taida olla. Sitten vihdoin viimein on Meren vuoro, kyllä pentu malttaa siinä vaiheessa laskea pyllyn maahan ja hetken odottaa. Ruoka maistuu kaikille ja jokainen pälyilee ympärilleen, ettei vaan toiset tule syömään niiden ruokia.
Dinjo on käyttäytynyt mallikkaasti isoveljen ottein. Nämä kaksi peuhaavat koiramaisia leikkejä ja yllättäin meidän paimenkoira Mere on paljastanut osaamisensa. Se ajaa Dinjoa takaa ja näykkii kintereistä . Pitäisi kai aika pian lähteä tutustumaan paimennusasioihin... Dinjo ja Mere jaksavat leikkiä monta hetkeä päivässä ja välillä näyttää siltä, että Dinjo jo kaipaisi lepoa, mutta väsymätön lammaspaimen höykyttää terävillä naskaleillaan. Silloin on puututtava tilanteeseen ja rauhoittaa leikit lepohetkeen. Nätisti koirat kyllä sitten lepäävätkin. Kuvista näkyy hieno yhteiselo...
Nukkumista meillä harrastetaan kyllä aika uskollisesti ja asennotkin ovat taas vertaansa vailla, seuraavassa pieni näyte:
Pihalla sitten yritettiin ottaa poseerauskuvia... Ei ihan vielä irtoo ...
Huomenna lauantaina olisi tarkoitus lähteä ensimmäistä kertaa hakutreeneihin . Ihan vaan pientä makkararinkiä ja mahdollisesti pieni perään ajo. Lähinnä on tarkoitus mennä tutustumaan uusiin ihmisiin sekä uuteen paikkaan. Olemme kyllä jo käyneet autoajelulla (yksin), ollaan käyty hissiajelulla, tutustuttu linja-autoon, eikä Mereä yhtään pelottanut. Reipas pentu. Ollaan kävelty kaupungilla hihnassa, sekin sujui tosi hienosti. Minun työmaalla poikettiin ja siellähän näitä ihmisiä oli pilvin pimein. Ja Mere nautti rapsutteluista ja kehuista ja esitti "muka" rauhallista. Kotona sitten löytyy aksonia ihan riittämiin. Huushollia juostaan ympäri häntä pyllyn alla ja ilme on mitä hullunkurisin, niin hauska pieni pakkaus .
Näyttelyitäkin olen jo ehtinyt etsiä. Vuoden alkupuolella olisi kolme sopivaa näyttelyä. Nyt vaan mietitään Kepon kanssa minne ja milloin. Ihanaa, kun on tuollainen Kepo. Hän on suunnattomasti auttanut tässä alussa. Hän on lenkittänyt isoja koiria ja minä olen saanut keskittyä pennun hoitoon. Kynnet leikattiin yhtenä päivänä ja huuto oli sellainen kuin olisi kurkkua leikattu... En antanut periksi. Tästä pennusta kyllä ytyä löytyy ja se on hyvä, mutta kuitenkin seon hyvin lähestyttävissä eikä pahemmin arkaile mitään.
Tässä odotellaan Kepoa ruokatunnille:
Minäkin kävin siellä lääkärissä kuulemassa magneettikuvauksen tulokset. Kaikki on suhteellisen ok. Mitään ei ole mennyt rikki eikä leikkauksia ainakaan vielä tarvita. Olkapäässä on vanhaa kalkkeumaa, jonka voisi kuulemma jossakin vaiheessa tähystysleikkauksella korjata, jos olkapää kipeytyy. Fysioterapiaan sain lähetteen, jotta saataisiin liikeradat normaaleiksi.
Eli kiirettä pitää...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.