Eilen illalla heräsin tähän karuun maailmaan taas kerran.

Menin nukkumaan n. klo 22.20 ja heräsin klo 23.02 Dinjon kouristuskohtaukseen. Olin jo mielessäni ajatellut, että kohtaukset ovat ehkä jääneet kokonaan pois tämän uuden lisälääkkeen (kaliumbrodidi) myötä. Väärä luulo...

Kohtaus kesti täsmälleen sen saman minuutin, minkä edellisetkin. Poikkeuksena mielestäni oli se, että kohtaus oli ehkä hieman lievempi kuin aiemmat. Kouristuksen jälkeen Dinjo hyvin hitaasti ja rauhallisesti palautui takaisin meidän maailmaamme. Iltalenkki oli kyllä niin täynnä mielenkiintoisia tuoksuja, joten tämä olisi voinut olla yksi syy tähän kohtaukseen.

Tänä aamuna töissä sain kuulla myös ikävän viestin...

Työkaverini 15-vuotias koiravanhus oli jouduttu päästämään koirien taivaaseen lauantaina... Sydän ei enää jaksanut... Nyt Mantelin on hyvä olla. Se sai elää hienon ja pitkän elämän... Sniiff....

 

Mantelin muistolle...

Palava kynttilä