Niin on aika kulunut kuin siivillä. Kovasti on meidän porukka sairastellut ja vieläkin minun flunssa ei ole hellittänyt, mutta sain osan siitä siirrettyä isännälle. Nyt hän sairastaa ja yrittää kovasti päästä irti flunssan kalseasta kourasta. Mennään linjalla "nappi tai kepponen"...siis lääkkeitä kehiin, jotta taudit väistyisivät tulevan kesän myötä. Minkä kesän...tänne tuli kovat pakkaset ja satoi kunnon lumi. Aurinko kuitenkin lämmittää, joten se kesä on tulossa : )

Juno tutkimusmatkailija paistattelee lauantain auringossa...

Dinjo samassa puuhassa (huom. yritin ottaa hienoa seisomiskuvaa...)

Tässä koiramme; vasemmalla Dinjo ja oikealla Juno

Dinjolla ei ole ollut kohtauksia *koputtaa maalaamatonta puuta*. Kovasti koiralla kuitenkin tuntuu olevan tuskia, Rimadylin voimalla ponnistellaan, jotta jaksetaan eläinlääkärin vastaanottoa odotella. Sitä hierontaa pitäisi varmaan koettaa?! Muuten Dinjo on oma suloinen itsensä, oikein emännän silmäterä. En vaihtaisi päiväkään niistä ajoista, joita vietin muutaman kuukauden ikäisen pennun kanssa lattialla maaten. Ensimmäiset seitsemän kuukautta nukuin olohuoneen lattialla Dinjon kanssa, Dinjo häkissä ja emäntä siinä kosketusetäisyydellä. Rankkaa aikaa. Päivästä toiseen mietin kuinka tämän pienen mustan pennun kanssa käy ja vielä tänään se taapertaa tuossa vierellä. Maaliskuun 29. päivä Dinjo täyttää kaksi vuotta!

Dinjo 19.5.2006, niin pieni ja suloinen...

Tässä emännän peti ja Dinjon adjutantit; vas. Juno sekä oik. Dammy

Juno mennä tassuttelee eteenpäin omillaan. Välillä sitä katsoo tarkemmin ja on näkevinään jotain merkkejä siitä, että kaikki ei ole kunnossa? Mutta mitä merkit tarkoittavat? Olenko tullut vainoharhaiseksi ja seuraan ihan  liian kanssa kaikkea pientä poikkeavuutta koirien käytöksessä. Junon kanssa on tarkoitus kiertää näyttelyitä tämän tulevan kesän aikana. Dinjon kanssa lähdemme näyttelyyn, jos sopiva näyttely tulee ja koira on kunnossa (tietysti on tutkittava epilepsia-lääkkeen doping vaikutus).

Pentua tuossa kovasti suunnittelin, mutta ehkä sen aika ei kuitenkaan vielä ole. Katsotaan miten Dinjo kasvaa ja kehittyy. Jossain vaiheessa voisin sitten harkita...

"Näinkin voi nukkua"...tuumaa Dinjo, joka väsähti kesken luun pureskelun...

Yhtä hevostakin kävin kokeilemassa. Ihan kiva, mutta se jokin puuttui...

Täältä kautta onnittelut Kassu-hoffille ensimmäisestä SERT:stä! Siitä se ura urkenee! Onnea Maiju ja koissut!

Meidän koirathan eivät osaa kerjätä.... Kuten kuvasta näkyy ; )

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!