Tämä blogin nimi pitäisi varmaan nyt ihan aikuisten oikeesti muuttaa... sairaskertomuksia...

Minun on valitettavan pakko kertoa täällä näitä kurjia asioita, ei oikein aina jaksa näitä kaikkia kaataa rakkaiden ihmisten niskaan. Joten koettakaa kestää, yritän aina kun mahdollista kertoa jotain positiivisempaa kerrottavaa.

Niin, ei tullut sitä lottovoittoa : (

Nyt on varattu Dinjolle aika Eläinsairaala Aistiin Vantaalle. Ensi viikon keskiviikkona klo 10.00 tapaamme eläinlääkärin nimeltään Cizinauskas, Sigitas, hän on kuulemma erikoistunut juuri tällaisiin tapauksiin. Tarkistin sitä magneettikuvauksen hintaa ja hups heijaa... Hinta onkin kuulemma n. 800 euroa, arvatkaa tuliko tuskan hiki otsalle... Toivotaan, että tuo hinta olisi joku arvio ja selviäisimme hieman halvemmalla...

Se suurempi järkytys tuli koettua, kun käytin veteraani Dammyn uudelleen eläinlääkärillä (niiden jatkuvien verivirtsaisuuksien takia) joka ultrasi Dammyn virtsarakon. Eläinlääkäri ilmoitti, että Dammylla on virtsarakossa suuri kasvain, oletettavasti syöpäkasvain koska Dammy on laihtunut tosi paljon. Rakas koirani sai kortisonipiikin, ruokaohjeisiin tuli muutoksia, tarvitsee kuulemma rasvaa ruoassa, jotta saa energiaa. Matkaan tuli myös antibioottikuuri, c-vitamiinia ja e-vitamiinia. Mitään ennustetta tulevasta ei eläinlääkäri pystynyt antamaan... Kuinka kauan kaikki kestää ja huomaanko varmasti milloin on aika luovuttaa?

Tuska on jo nyt syvää ja viiltävää... Itku on koko ajan kurkistelemassa, silmät vetistelee, nenä vuotaa, ajatus siitä että yhteinen aikamme on vääjäämättä lähestymässä loppuaan...

Nyt me nautimme joka hetkestä, jonka saamme rakkaan Dammymme kanssa viettää, voihan olla että edessä on vielä muutama vuosi, mutta: "Nyt on aika, nyt on hetki, elä nyt ystäväni, elä nyt!"