En maininnut kertaakaan ääneen, että on ollut todella hienoa, kun Dinjo ei ole saanut epilepsia kohtauksia... No viime kohtauksesta on aikaa melkein kahdeksan viikkoa. Pitihän tämän sattua minun lomani aikana ja vielä niin, että vietän luksusaikaa koirien kanssa, kun Kepo on pääkaupunkiseudulla koko viikonlopun. Tulee kotiin sunnuntaina.

Kello 14.28. Kohtaus oli jotakuinkin samanlainen kuin aiemmatkin. Ihan ykskaks täydestä unesta alkoi koira krampata. Kuolan eritys oli aika valtavaa, pää nyki vasemmalle ylös. Melkein poikkeuksetta kohtaus on oikealla kyljellä maatessa. Muistaakseni yhden kerran Dinjo oli vasemmalla kyljellään. Rauhoittelin ja silittelin Dinjoa siinä vieressä ja juttelin sille. Mere hääräsi siinä lähellä ja ihmetteli koko tapahtumaa. Onneksi se vaan ihmettelee, ei yritä mennä liian lähelle. Kohtauksen loppuvaiheessa mielestäni Dinjon pää nyki maassa ollessaan hieman enemmän kuin ennen. Eli pientä poikkeavuutta oli havaittavissa. Kohtauksen kesto oli n. minuutin... Minusta se tuntui iäisyydeltä ...

Kohtauksen jälkeen kävimme pihalla Dinjon kanssa kahdestaan. Dinjo oli hihnassa ettei se pääsisi telomaan itseään. Tällaisen tapahtuman jälkeen koira on huomattavan sekainen ja törmäilee esineisiin ja seiniin sekä horjahtelee kulkiessaan. Tästä illasta tulee sitten hiljainen koti-ilta. En halua jättää Dinjoa tänne muiden koirien kanssa.

Nyt tällä hetkellä on niin paha olla...