Onpahan taas yksi päivä takana, lahjoitettu hyväntekeväisyyteen, tärkeälle ihmiselle, äidilleni. Kävin hoitamassa hänelle ruokaostokset sekä pesin olohuoneen ikkunan ja vaihdoin uudet verhot. Kyllä oli äiti tyytyväinen...

Koirat jäivät kakkososaan tänä päivänä. Isäntä kyllä oli päivän kotona, mutta valmistautui iltavuoroon nukkumalla päiväunet. Sainhan yllätettyä koko porukan kotiin tullessani. Olin isännän autolla liikkeellä ja siinä on tosi hiljainen käyntiääni, joten koirat eivät tajunneet, että tulin kotiin vasta kun avasin oven.

Juno makasi rappukäytävässä, kun kurkistin ovelta, samassa se ryntäsi ovea kohti hurjasti haukkuen ja muristen, sen ilme oli sellainen hämmästynyt: "Sorry, kuka tulee, ai emäntä, hau hau, kivaa..." Sitten rappukäytävässä kuuluu hurja töminä ja haukahduksia, koko ukkolauma säntää alas rappuja, isäntä viimeisenä, tukka pystyssä ja ihan pöllämystyneenä... Klo 16.40 starttasi isännän auto pihalla ja takaisin pihaan se saapuu klo 2.05.

Iltalenkki meni mielenkiintoisten hajujen jäljillä, en tiedä mikä oli meidän edellämme kulkenut, koska koirat kulkivat nenät maassa miltei koko matkan. Kaunis luonto ja juuri satanut vesi antoi raikkaan sävähdyksen mukavalle lenkillemme. Dinjo-pentu yrittää lenkin aikana syödä kaiken mahdollisen joka näyttää mielenkiintoiselta... Mahtaa kuulostaa hassulta kun menemme metsäpolkua ja sieltä kuuluu: "IRTI!"...."IRTI!"... Kyllä pentu sylkäisee maistuvan esineen suustaan ja kulmien alta kurkistaa, kuin kysyen: "Miks ei mitää kivaa saa tehdä???" Ei kaikkea voi syödä, pentu hyvä.

Junolla on hieman kommentoitavaa omalla sivullaan, kurkista sinne!