Kun hankin ensimmäisen mustan hovawart uroksen Happylandian Diesel eli Dammyn oli syyskuu vuonna 1995. Tämä syksy mullisti elämäni, kun tuo ihana musta elämää täynnä oleva pentu muutti meille. Se oli opettavaista ja ihanaa aikaa. Kaikenlaista touhuttiin ja päätös rodunvalinnasta oli osunut nappiin. Siitä tuo mustien hovawarttien kanssa elämä alkoi. 

Surun päiväksi tämä muuttui 13.6.2007, kun jouduimme päästämään Dammyn pois luotamme. 

Hovawarttien elämä on kuitenkin jatkunut koko ajan. Tämä rotu on suhteellisen terve ja sen kanssa voi harrastaa mitä vain. Mitä ikinä keksiikään harrastaa. Se on uskollinen omalle perheelleen, suojelee ja rakastaa omia ihmisiä. Sopeutuu myös vieraiden silityksiin ja paijauksiin. Turkki on hovawartilla upea kolmessa eri värimuodossaan; koko musta, merkkivärinen ja kulta. Koira ei ole liian pieni, mutta ei liian suurikaan vaan juuri sopiva ainakin meidän perheeseen.

Ilon päiväksi tämä muuttui 13.6.2018, kun meidän musta narttu Steinroller Xmilla eli Smilla pyöräytti maailmaan seitsemän ihanaa pentua. Kuusi merkkiväristä ja yhden mustan. Kolme narttua ja neljä urosta. Tietysti musta uros Umahoff's Amos eli Amos jäi meille ihastuttamaan valloittavalla persoonallaan. Tänään tuo ihana Amos täyttää 5 vuotta.

Tässä linkki A-pentueen valokuviin.

Tämä on perheen viides musta hovawart: Dammy, Juno, Dinjo (Junon poika), Smilla ja Amos. Kaikkien koirien kanssa on harrastettu näyttelyitä, jälkeä, hakua. Smilla kävi nosework kurssin ja kävi myös petotestissä tarkastamassa karhun. Amos valmistui kennelliiton viralliseksi lukukoiraksi ja muutama tapahtuma on nyt käyty. Syksyllä odotamme jatkoa lukukoira tehtäviin.

Syntymäpäivää vietetään hiljaisesti oman lauman parissa ja aikamoisessa helteessä. 

Minun työt vähenevät ja tänään työaamuja on jäljellä 43. Vähiin menee ennenkuin loppuu...