Tallinpitäjän kanssa oli tänään puhetta, että hän on niin tykästynyt australianpaimenkoiriin. Niin hienoja ja tottelevaisia yksilöitä... Heh, kysyin että haluaako hän tutustua yhteen lajinsa edustajaan eli meidän Mereen. Hän innostui asiasta ja illalla kävimme katsomassa hevoslaumaa ja tutustumassa muutamaan uuteen ihmiseen. Niin näytti tallinpitäjä Piian ja Meren suhde hyvältä. Piia opetti Merelle uuden tempun, ota namipala suusta.. Onnistui.

Mere lähti todella innoissaan emännän matkaan. Yllätys oli suuri koiralle, joka on kerran elämässään nähnyt hevosen. Se hajumaailma tallissa ja ympäristössä olivat täyttä ihmetystä meidän ikiliikkuja auspaille. Näytettiin tallinpitäjälle muutamia temppuja ja Mere loisti osaamisellaan. Olihan se helppoa, kun namipaloja sai jokaisesta onnistuneesta tehtävästä. Heh... mokoma herkkuperse.

Käytiin vielä poislähtiessä ihastelemassa hevoslaumaa pellon reunassa. Laumasta kaksi hevosta oli kovin kiinnostuneita tuosta koirasta. Mere ei hevosista pahemmin piitannut, mutta kun ruunapojat komensivat toisiaan ja lauma ryntäsi laukkaan niin silloin piti haukahtaa kerran ja jos olisi Mere ollut vapaana niin se olisi varmaan mennyt paimentamaan laumaa.

Tallilla oli vaan kiire saada uusi laidun, jotta hevosilla riittäisi taas syötävää. Varmaan huomenna hevoset valtaavat uuden alueen.

Dinjo hoffi sai viettää Kepon kanssa laatuaikaa. He toihuilivat yhdessä täällä kotona, kun me ihailtiin hevosia laitumella. Ilmoittihan Dinjo heti kun tultii kotiin, että ollaan oltu ihan kahdestaan. Kun menin sohvalle Kepon viereen niin Dinjo tuli toiselle puolelle ja katsoi minua siihen malliin, että Kepo on minun, älä sinä puutu tähän. Heh, hassu vartija.