Olin Dinjo-pennun kanssa harjoittelemassa tottelevaisuutta isossa penturyhmässä.

Voin olla ylpeä nuoresta hovawart-uroksestani, se käyttäytyi hienosti ja osoitti osaavansa  jo jotain. Meillä oli ns. "sossurinki",  jossa kuljetaan pentujen kanssa ympyrällä ja välillä pysähdytään. Tarkoituksena on, että pentu kulkee ohjaansa vierellä välittämättä muista koirista. Se osuus me hoidettiin tyylipuhtaasti. Sitten harjoiteltiin ympyrällä pujottelua koirakoiden välistä, sekin hoitui hienosti. Kuulin kentän laidaltakin kehuja... Olin sillä hetkellä todella ylpeä...

Oli myös pieni tuokio yksittäisopetusta. Saimme itse toivoa mitä haluamme. Me halusimme yhteistuumin ottaa yhden luoksetulon. Jätin pennun kouluttajan hoiteisiin ja juoksin kauemmas, kuulin kuinka Dinjo haukkui perääni. Pysähdyin ja käännyin ja kutsuin; vau... Dinjo tuli minkä tassuista pääsi... "Kivaa", näkyi sen silmistä ja vauhti olisi varmaan jatkunut ellei kädessäni ollut juustopala olisi tuoksunut niin hyvältä, nam...

Kaikenkaikkiaan hieno ilta, kannatti mennä.

Vielä koulutuksen päätteeksi Dinjo sai hieman leikkiä Bode-nimisen pennun kanssa, näillä on ikäeroa ainoastaan viikko. Se mukava tassujen läimäyttely, se on hauskaa katsottavaa... Pennut painii ja painii, hihnat solmussa, omistajat solmussa, kaikilla oli hauskaa. Varsinkin pennuilla. Kotiin päästyämme on uni maistunut pikkumiehelle, eipä paljon tarvitse liikkua, nytkin kuorsaa tuossa lattialla...krrrkkrrr...

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus lähteä jälkimetsälle hirvimiesten sekaan, saas nähdä kuinka meidän käy....