Se yllätti, taas... En koskaan osaa mitenkään varautua Dinjon sairaskohtauksiin. Niin yllättäen ja varkain ne hiipivät meidän tavallisiin päiviin.

Kello 11.22 kohtaus alkoi alakerrassa ja isäntä huusi minut alas. Yhdessä rauhoittelimme Dinjoa koko kohtauksen ajan. Tällä kertaa poikkeuksena oli, että Dinjo oli vasemmalla kyljellään, yleensä se on oikealla kyljellä. Kohtauksen kesto oli suunnilleen sama kuin muidenkin, eli n. yhden minuutin. Palautuminen kohtauksesta oli hidas, kesti mielestäni kauemmin kuin aikaisemmat kohtaukset. Horjuminen kohtauksen aiheuttaman jälkitilanteen jälkeen oli lievempää.

Yhteenvetona kohtaus oli melko lailla samanlainen kuin aiemmat.

Ikävää...kurjaa... Itku