En tiedä olenko tyytyväinen ja helpottunut vai epävarma ja huolestunut...

Lähdimme kello 6.30 ajelemaan Helsinkiä kohti. Perillä olimme kello 8.45. Tapasimme siinä Aistin pihalla Sarin sekä flattipojat Eddien ja Alfien, varsin suloisia koiruuksia, olisin vaikka voinut ottaa heidät meille. Ihania!!! Oli tosi mukavaa tavata, Sari, vaikka aikaa oli hyvin rajoitetusti.

Tutkimukset kestivät melkein neljä tuntia. Noin kello 16.30 olimme taas kotipihalla ja saimme laskea ulos Junon, joka oli joutunut olemaan jalat ristissä, kun isäntäväki vietti päivää Eläinsairaalan lähettyvillä.

Eläinlääkärin lausunto oli seuraava:
"Yleinen kliininen ja neurologinen tutkimus: normaalit.
Aivosähkökäyrä: normaali, ei havaittu epileptistä aktiivisuutta tutkimuksen aikana.
Magneettikuvaus aivoista: normaalit symmetriset aivot, ei korostumista gadolinium varjoaineen annon jälkeen.
Magneettikuvaus lumbosakraalialueesta: stabiili tilanne, täysin sama kuin vuosi sitten.

Epäilty diagnoosi: idiopaattinen epilepsia...."

Tässä vaiheessa mielessä kasvoi suuri kysymysmerkki??? Epäilty diagnoosi... Siis epäily.. ei varmuutta. Kyseessä voi olla jokin muukin juttu, mutta nyt aloitettiin epilepsia lääkitys. Käytämme Dinjolla lääkkeitä n. kuusi kuukautta ja tarkkailemme tilannetta. Verinäyte otetaan neljän viikon kuluttua, tarkistetaan lääkeannoksen määrän sopivuus. Soitamme Eläinsairaala Aistiin n. kolmen kuukauden päästä. Ja keskustellaan hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Selän tilanne on täysin sama kuin silloin vuosi sitten. Mitään muutosta huonompaan tai parempaan ei ollut nähtävissä.

En osaa omia tunteitani tähän oikein erotella. Olisin toivonut, että oireet olisivat varmasti olleet epileptisia, mutta...

Nyt sitten seurataan miten lääkkeet alkavat vaikuttaa ja tuleeko vielä kohtauksia vai mitä tässä käy?