Siis tämä ei ole totta...

Minun piti ryhtyä aktiivisesti päivittämään tätä blogia, mutta kuinkas on päässyt käymään. Ei vaan ole ollut aikaa istahtaa tähän koneen äärelle ja ladata kuvia ja kertoa kuulumisia. No ne jotka ovat naamakirjan suuressa maailmassa ovat jonkun verran enemmän kärryillä meidän perheen asioista kuin he jotka ainoastaan lukevat "tosi hiljaista" blogia.

Koirat taapertavat edelleen päivän askareissa. Dinjo on välillä huonompi ja välillä parempi. Koira on aika väsyneen oloinen, mutta pihalla se jopa jaksaa leikkiä Smilla nartunkin kanssa. Smilla välillä kokeileekin Dinjon hermojen kestävyyttä, mutta suurtakin suurempi murina rauhoittaa pikkuneitin kyllä hienosti.

Mere, tuo lauman keskustelija, jaksaa leikkiä pentusen kanssa ja näkyy nauttivan pikkuisen seurasta. Näillä kahdella on aina omaa kivaa tuolla pihaleikeissä.

Smillan kanssa oltiin edustustehtävissä tuolla torilla. Kyllä tuo pentu vaan jaksaa nauttia ihmisistä ja rapsuttelusta. No mikähän koira ei rapsuttelusta tykkäisi :). Nyt odotellaan pääsyä seuraavaan pentunäyttelyyn tuonne Kouvolaan 8.3. Sitten tulevia pentunäyttelyitä jonne jo ilmoittauduttu: KV Lahti 21.3., Lappeenranta 6.4. sekä ryhmänäyttely Lahti 10.5. (ensimmäinen junioriluokan korkkaus).

Niin ja huoleton hevoseton elämä päättyi, kun lauma lisääntyi etelän ihmeellä. Ostin syntymäpäivän kunniaksi itselleni torinhevostamman, 8 vuotiaan ja hyvin hyvin keskeneräisen. Teemme parhaillaan tuttavuutta ja katsotaan kuinka homma lähtee toimimaan. Viisas tuo hevonen on, ei potki ei pure. Hieman on vielä säikky, kun on uudet ihmiset ja uudet paikat tutkittavana. Eli suuri aika tulee vietettyä tallilla. Joten siksi tämä blogi on ollut hiljaisena jo jonkin aikaa.

Yritän jossakin vaiheessa taas päivitellä kuvia tänne, niin näette millaista elämä meillä nyt on.