Näin siinä sitten kävi... Vuosi 2016 loppui ennenkuin ehdin kissan sanoa. Pahus vieköön!

Joku kaunis päivä teen yhteenvedon vuodesta 2016 ja silloin pääsemme taas siihen mitä uutta on tapahtunut tai on tapahtumassa. Uusia juttujahan ei meille paljonkaan tapahdu. Tuntuu, että olemme juuttuneet tähän elämänvaiheeseen emmekä saa uutta potkua elämään. Vaikeaa on ollut ja vaikeaa tulee olemaan, se tunne jonka nyt tunnen on täynnä suuria kysymysmerkkejä???

Miten tästä eteenpäin? Samat koirat ovat vielä kuvioissa Mere ja Smilla. Uutta koiraa olen haaveillut, mutta se tulee sitten joskus, jos Smilla saa pentuja, suuri kysymysmerkki sekin...

Hevostelu jatkuu ylläpitohevosen kanssa. Tässä kuviot muuttuivat niin, että polle jäi vielä valmentajani koulutukseen ja minä osallistun siihen hevosen hoitajana ja apukäsinä. Ratsastamaan tekisi mieli, mutta jotenkin tuntuu, että onko tämä hevonen sellainen jolla pystyn ratsastamaan ja nauttimaan yhteisistä ratsastustuokioista. Hevonen on kiltti, mutta se on suuri ja vielä kouluttamaton. Valmentajani on jo useamman kerran käynyt tamman selässä ja hyvin se tuntuu toimivan, mutta se jännittynyt lihaskimppu joka voi päätä pahkaa sännätä karkuun ratsastajan alta... Se tuntuu hieman haastavalta. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Kuvia haluaisin aina laittaa tänne sekaan, mutta ne ovat nyt toiselle koneella ja päivitystä kirjoitan uudemmalla koneelle. Onneksi kuvia voi lisätä teksteihin myöhemminkin.

Kirjoittelen mahdollisimman pian lisää, joten kiitos heille, jotka ovat vielä jatkaneet sivujen kurkkimista. Kai täällä vielä hengissä ollaan?!

Mukavaa Loppiaista kaikille!