Olen paljon mietiskellyt koirien luonteita, varsinkin omien koirieni luonteita. Ne ovat niin täysin erilaiset...

Vanhin koirani Dammy; mietiskelijä, mutta tekee mielellään ja nopeasti, joskin jossain vaiheessa kiinnostus tekemiseen lopahtaa ja nenä alkaa etsiä uusia tuoksuja. Hitaasti ja arvokkaasti se siirtyy paikasta toiseen, näyttäen kaikille, kuka on pomo! Lauman vanhin ja alfa-uros ihan varmasti, suvaitsee paljon, mutta kun pinna palaa niin silloin on syytä väistyä, ei tarvita kuin esim. irvistys tai pieni murahdus, muut poistuvat silloin takavasemmalle. Ruokailuhetki on tarkoitettu yksin hänelle, saa ruokansa ensimmäisenä ja kippo on tyhjä ensimmäisenä. Sitten katsellaan kuinka muu lauma suoriutuu annetusta ruokailutehtävästä. Vieraita kohtaan Dammy on avoin ja luottavainen, ei koskaan hypi vaan aloittaa hauskalla ulinalla tervehtiä tulijoita, kuin kertoen millainen päivä on takana. Dammy omistaa nojauskortin! Sillä on lupa nojata ihmiseen joka jaksaa rapsutella, rapsutella ja rapsutella... Kaikki ihmiset ovat nojauksen arvoisia!

Keskimmäinen koirani Juno; luonteeltaan hyvinkin harkitseva, miettii kannattaako tehdä, hyötyykö tekemisestä vai onko tekeminen tylsää. Mitään asiaa ei tehdä jos asia ei vähääkään kiinnosta. Vaikka emäntä kuinka yrittää saada Junoa hereille, niin se on turhaakin turhempaa, koska nyt juuri Junoa ei kiinnosta. Koira on pehmeä, mutta samalla kova. Liian kovalla kädellä tai huutamalla Juno menee lukkoon. En tee, tee itse! Pitkäjänteinen työskentely on turhaa, eihän sitä nyt kauan jaksa tehdä ja olla tosi tarkkana. Kun koiran saa innostumaan, niin vauhtia ja intoa piisaa. Emännän täytyy tarkasti lukea koiraa, jotta tietää milloin on sopiva hetki tehtäville.

Vieraat: hmmnn, Juno ottaa sisällä vieraat vastaan innokkaasti haistellen ja hieman myös hihasta maistaen. Sille on myös hyvin luontevaa hypätä olkapäitä vasten ja lipaista tuttavallisesti poskesta. Sen jälkeen voi vieraan jo laskea ihan olohuoneeseen asti. Ulkona Juno on hyvin varautunut vieraita kohtaan, jos se haistaa ihmisen pelkäävän, niin silloin se näyttää olevan hyvinkin tiukkapipo. Jos Juno saa itse tehdä ensikosketuksen vieraaseen (huom. vieras ei saa katsoa silmiin eikä huomioida koiraa mitenkään) silloin homma toimii. Lyhyesti sanoen tyypillinen hovawart kaikkine vahtivietteineen.

Viimeinen eli hännänhuippu isänsä poika Dinjo; vieläkin mietin mitä alan tehdä tämän innokkaan, joka asiaan puuttuvan nuorikon kanssa. Näillä sanoilla voi koiraa kuvata: se on utelias, kiinnostunut, tempperamenttinen ja loistava seuralainen. Kaiken aikaa se häärää milloin isännän ja milloin emännän häntänä. Välillä tuntuu, että Dinjon tehtävä on seurata emäntää varjon lailla. Oppiminen sujuu yllättävän hyvin, hitaasti opetan sille asioita niin kauan kunnes se itse ymmärtää mitä minä pyydän. Namipalojen avulla Dinjo tekee mitä vaan, kunhan ensin tajuaa mitä tehdä? Kova poika vahtimaan, sitä se on, olisiko saanut isältä vaikutteita? Vieraat saavat tulla sisään, mitä nyt ne haukutaan lyttyyn ennenkuin pääsevät sisäkynnysten yli. Sitten yritetään riistää vierailta kaikenlaista kangasmateriaalia olevat tavarat; hanskat, kaulaliinat, takit, kengätkin välillä tarttuvat hampaisiin. Dinjolla on aina ollut tapana kuskata kaikenlaisia vaatteita, varastaa mokoma emännän vaatteet, jos niitä sattuu jonnekin jäämään. Kun Dinjo on saanut maistettua ranteet, niin vieraat voivat siirtyä sisätiloihin oikein kunnolla.

Kun miettii hovawartin perusluonnetta niin ihmettelen itse tuon veteraani Dammyn olemusta, se on hyvin poikkeava. Luonne Dammylla on kuin enkelillä, kiltti kuin mikä. Haukkuu välillä muutaman kerran, pysyy aitaamattomalla pihalla vaikka tiellä liikkuisi hirvi. Nuo nuoremmat hoffipojat ovat enemmänkin hoffeja, itsevarmoja vahteja. Mielenkiinnolla seuraan tuon nuoren koiran luonteen kehittymistä. Jokainen päivä tuo uusia ilmiöitä tämän lauman käytökseen. Onneksi kaikenlainen kokeilu koirien kesken on ollut tosi vähäistä. Välillä veteraani on mitannut Junon puruvoiman hallintaa, nämä pienet matsit tapahtuvat vain mustasukkaisuus kohdissa. Dammy vaatii huomiota ja Juno sattuu väärään paikkaan ja väärään aikaan.

Miettikääpä koirien luonteita. Hauskaa ajatella kuinka nekin ovat erilaisia kuten me ihmiset...