Bloginoutaja Andy on lähdössä Jyväskylän näyttelyyn. Andyn linkki on tuossa minun listallani. Andyn perheen näyttelyyn valmistelu antoi aiheen seuraavalle tekstille, joka kertoo omista kokemuksistani.

Toivotan Andylle ja perheelle menestystä tulevaan näyttelyyn!!!!

Arvatkaa vaan onko jollain kauhea kuume koiranäyttelyihin... Kyllä, minulla on tuskaisa olo, kun koiristani ei yksikään osallistu Jyväskylän tai Helsingin näyttelyyn : (

Se kaikki mukava ja jännittävä tunnelma, paljon koiria, paljon ihmisiä, siinä sitten omia koiria harjailet, jotta saat turkin näyttämään hienolta. Kotona on jo hampaat raspattu ja pesty, kynnet leikattu, tassukarvat siistitty... Olemme valmiita!

Alkuun jännitys näyttelyissä oli aivan kaameaa. Kiukuttelin, vatsa oli täysin sekaisin,  jo edellisiltana alkoi paniikinomainen hössötys näyttelyrepun ympärillä. Ilman tuota omaa Kepoa moni näyttely olisi jäänyt tekemättä. Uskollisesti Kepo tekee meille eväät, pakkaa auton (myös huoltaa sen lähtöä varten), tyynnyttelee minun kiukkuani, ottaa vastaan haukut mukisematta ja tuhisee mennessään, että rumba on jälleen käynnissä. Mutta hei, siitä on jo aika kauan aikaa, kun asiat olivat noin vinksallaan. Nyt lähdöt sujuvat järjestelmällisesti ja suht rauhallisesti, mitä nyt minä juoksen vessassa (reagoin vatsalla), lähtö on yleensä hieman myöhässä, kun minä vielä huikkaan: "Käyn vielä vessassa!".

Itse näyttelypaikalle pyrimme saapumaan ajoissa, jotta meillä on aikaa katsella näyttelyaluetta sekä esiintyviä koiria. Toinen toistaan mielenkiintoisemman näköistä, väristä ja kokoista koiraa. Esittäjien tapa käsitellä koiriaan on monimuotoista. Toisille homma näyttää jokapäiväiseltä. Toisista näkee, että koira sekä esittäjä ovat ensimmäistä kertaa kehässä. Kehän laidalta annetaan ohjeita esittäjille, jotta hommat hoituisivat. Onneksi paikalla on myös kehäsihteeri, jolta voi kysellä jos ei tiedä mitä pitää tehdä. Kaikki selviävät esityksistään, en ole kuullut mitään suuria epäonnistumisia. Koirat saavat arvostelunsa ja tuomarin mieleiset koirat jatkavat luokissa eteenpäin ja ehkä päätyvät isoon kehään (oman ryhmän rotunsa parhaat). Sinne kun pääsee niin silloin jo minuakin hieman jännittää vaikka tiedän, että sijoitusta sieltä tuskin koskaan saamme.

Odotan kevättä, jotta voimme taas suunnata uusiin koiranäyttelyihin. Nyt matkaamme lähtee melko varmasti Dinjo (junioriluokkaan) ja Juno (avoimeen luokkaan). Pian alan jo suunnitella tulevia näyttelyitä. Minne mennään, milloin ja kuka on tuomari? Nämä kolme seikkaa painavat meidän vaakakupissa eniten, kun suunnittelemme näyttelymatkoja. Tuskin maltan odottaa. Laskin kuinka monta näyttelykehää olen elämäni aikana kolunnut: niitä on noin 90, aikamoinen määrä vai kuinka? Laskelmista puuttuu Match shown kehät, niitäkin ollaan aika paljon kierretty, joten kokonaisluku on melko varmasti jo sata.

Onnea kaikille, jotka osallistuvat tuleviin näyttelyihin!

Lisäsin Junon sivulle näyttely-, jalostustarkastus- ja luonnetestituloksen.